Tekemistä Teron makuun

Vastapainoksi Jaanan sukellusinnostukselle Tero on kokeillut monenlaista ja tarjontaa kyllä riittää. Kaksi mieleisintä on ollut jeeppisafari viidakkoon ja vuorelle sekä kalliokiipeily. Jeeppisafarissa auto tekee hikisimmän työn mutta ilo piilee siinä että joutuu luomaan kokoajan uudelleen käsityksen siitä millaisesta paikasta autolla oikein voi mennä. Kiipeily puolestaan osoittautui aika rankaksi mutta niin palkitsevaksi siitä että tämmöinenkin ei kaikkein ketterimmästä päästä oleva hämähäkkimies kykenee kipuamaan parikymmentä metriä pystysuoraa kalliota ylöspäin.
Jeeppisafari Samuin saarella

Jeeppisafari alkaa aamulla 8:30 kuten lähes kaikki mutkin retket. Minua tullaan noutamaan hotellilta Jeepillämme, vaikka sanontana vakiintuneempi "Jeeppi" onkin täällä Nissanin armeijamallinen maastolava-auto ja kolonnaamme kuuluvissa kolmessa autossa on 4-5 henkilöä kussakin. Autoissa on kolmen litran bensa ja yhdessä diesel moottori, meillä bensa. Meno on väkevää ja vaihteistoa tai nelivetovälityksiäkään ei ole liiemmälti synkronoitu, joten mukavin rusahduksin ja metelin saattelemana matkamme alkaa siirtymällä saaren keskiosaan, viidakkoon ja vuoren juurelle (saaren ympärysmitta 60 km).

Päällystetty tie loppuu ja RETKI alkaa  pysäyttämällä auto, nykäys taakse ja eteen, neliveto on päällä. Auton ääni muutuu hieman valittavammaksi, mutta eteneminen on taattu. Alamme kivuta välillä epätoivoisen mutaisia ojateitä, välillä jyrkkiä nousuja mutta kaikesta selviydymme pienen nitkutuksen jälkeen eteenpäin. Auton kyljissä oleville helmaputkillekin löytyy käyttöä kun hyvin kalleellaan olevaa uomaa ajaessa mennään oikean puolen pyörät melkein ilmassa ja vasen kylki ojanpenkkaan nojaten eteenpäin, itse autoon ei tule naarmuakaan.
Saavutamme parin tunnin kapuamisen jälkeen vuoren huipun, josta avautuu mahtavat näköalat hieman sumuisena alas rannikolle. Nautimme lounaan, mikä on yllätys yllätys Thaimaalaista kasvis kana nuudeli riisi hedelmä linjaa mutta niin hyvää. Lounaan jälkeen jotkut antavat ananaksenpaloja ravintolan häkissä olevalle pikku apinalle. Apinalla on kaikkia ihastuttava piirre, se inhoaa kylmää. Ananaksenpalat ovat niin kylmiä että se vikisee ja ravistaa vimmatusti käsiään ihmisten yrittäessä antaa palasia käteen vaan se vaatii saada ne syötettynä suoraan suuhunsa.

Aloitamme laskeutumisen vuoren toista rinnettä alas ja tällä puolella ajoväylää voi kutsua jotieksi ja ei siis niin kivaksi, mutta pysyivätpähän lounaat paremmin kyydissä. Paluumatkalla kävimme katsomassa joitakin nähtävyyksiä, mutta ei niistä sen enempää. Kivan lisävärin Jeeppisafariin antoi se, että myös auton katolla sai istua. Erittän turvallista näin länismaalaisen silmin, mutta täällä kaikki kiva on sallittua.

 

Kalliokiipeily yllättää

Kiipeily on hyvin vaativa laji ja siinä voi todella menestyä vain tietynlaisella ruumiinrakenteella ja muilla ominaisuuksilla kuten hyvässä tasapainossa oleva ketteryys, rauhallisuus ja jäntevä voimakkuus jne. Näistä minulla ei kuin rauhallisuus.

Osallistuin Krabin edustalla olevalla Ao Railay saarella Cliffs Man järjestämlle aloittelijan kurssille (n. 17eur). Minut haetaan aamulla 8:30 hotelliltamme, viedään veneellä saarelle (matka kestää tunnin). Kurssille osallistuu minun lisäkseni viisi Kanadalaista, kävelemme kiipeilyfirman pihaan missä iloinen rastatukkainen Thaimies - firman omistaja ottaa meidät vastan ja alkaa jakamaan turvavaljaita, tossuja ja magneessiumpusseja. Kengät tulee olla numeroa liian pienet ja varpaat ovat tiukoilla, tossujen pohjat on eritäin pitävää raakakumia. Valjaat kiinnitetään reisien ja vyötärön ympäri pujoittamalla - kiinnityskohta on etupuolella. Magneessiumpussi tulee selkäpuolelle, josta yllättäen oli kovasti hyötyä käsien hikoillessa ja pidon näin kadotessa. Siirryimme aivan lähellä olevalle n. 60 m korkean vuorenseinämän juurelle. Meille opetetaan muutamia turvallisuusasioita ja niistä tärkeimpänä tekemään tuplakasisolmu hengenpitimiksi.

Meillä on kaksi opasta ja meidät jaetaan kahteen ryhmään;  joskus kokeilleisiin ja ensikertalaisiin. Minä siis ensikertalaisiin kahden Kanadalaismiehen kanssa oppaaname Thaimaan kalliokiipeilymestari muutaman vuoden takaa. Hän käy viemässä turvaköyden kahdenkymmenen metrin korkeuteen jo valmiiksi porattuihin kiinnityslenkkeihin. Olo on epätoivoinen, mutta muutamien vinkkien jälkeen tuplakasi kiinni, mestari köyden toiseen päähän ja menoksi. Ensimmäinen metri ja muutama lisää ja sormia polttaa, käsivarret huutavat, jalka tuntuu lipeävän. Sitten löytyy pari kolosta joihin varpaankärjet saa tukevasti ja vuorotellen käsiin lisää magnesiumia vähän ravistelua ja uusi spurtti. Juuri voimieni ehtooksi häämöttää köyden kiinnitysrengas enää parin ponnistuksen päässä ja olen perillä.
Sitten vilkaisu alaspäin - APUA! Minä olen 20 metrin korkeudessa parin varpaan,  käden neljän ja toisen käden kahden sormen varassa. Sitten pitäsi hymyillä kameralle ja antaa laskeutumiskäsky köysimiehelle. "Päästä vaan irti ja nojaa taaksepäin". Heitänkö kivellä tuota hymyilevää mestaria vai teenkö kuten hän pyytää? Teen ja se oli pelottavin vaihe tätä harrastusta. Sitten tultiin pehmeästi varpaillaan pomppien alas taputusten kera. Tätä seurasi vielä kaksi nousua, joista viimeinen päättyi n. 17 metrin korkeudessa käsivoimien totaaliseen loppumiseen ja laskeutumiskäskyn antamiseen.
Olen kuitenkin itsestäni aika positiivisesti yllättynyt, että pääsin kaksikin kertaa niin ylös ja etten kertaakaan ns livennyt turvaköyden varaan vaikka niin monet muut lipesivät. Myöskin asenne tuntui sopivan, sillä en antanut periksi vaikka tuntui vaikealta tai jäänyt lepäämään toviksi turvaköyden varaan. Voisihan sitä vaikka hinata toisen köydellä huipulle.

 Kiipeilypaikat on luokiteltu alkaen tämmöisestä 5 luokasta ja siitä ylöspäin. Sain käsityksen että kokeneelle harrastajalle 7b on kovan työn takana ja monien saavuttamattomat ovat 9 luokkaa. Sen verran kivalta ja rankalta se tuntui, että tilaisuuden tullen aion kokeilla toistekin.

PS. Jaanakin muuten läpäisi tämän saman kurssin päivää myöhemmin ja oli siitä sen verran innoissaan, että ehdotti että seuraavalle kurssille osallistutaan koko perheen voimin. Täällä järjestetään kiipeilykursseja, joille voi osallistua yli 5-vuotiaat.