Taksit ovat täällä vieläkin kalliimpia kuin Suomessa, joten jätimme ne suosilla väliin ja kokeilimme kaikkia muita keinoja liikkua saarilla. Ensimmäinen vuokrapelimme oli polkupyörä. Tero suunnisti lähimpään polkupyörävuokraamon näköiseeen putiikkiin, josta pienen kyselyn jälkeen sai maasta lojuvasta miehestä irti, että heidän toinen tarjolla oleva pyörä oli rikki ja toinen olikin vain myytävänä. No, okei, olihan täällä varmaan muitakin paikkoja mistä pyöriä saisi, ja niin hän otti lopulta "pyörän" tapaisen vuokralle Europcarista (autovuokraamosta, heillä oli tässä pikku sivubisnes). Minä en nimittäisi tätä edes pyöräksi, mutta kyllä sillä nyt muutaman kymmenen kilometrin ajeli, vaikka aika kipeä Tero sen jälkeen olikin, eikä mistään tavallisista paikoista, vaan polvista selästä ja niskasta.

Toisena päivänä oli sitten vuoro kokeilla miltä autolla ajaminen saaren ympäri tuntuisi. Saari on pieni, noin 60 km ympärysmitoiltaan, joten se oli ihanteellinen valloittaa päivässä. Täällä on oikeanpuoleinen liikenne, joka tuntui ihme kyllä pitkän ajan jälkeen aluksi vaikealta, väkisinkin tuli katseltua risteyksissä väärään suuntaan. Otimme auton hotellimme ala-aulasta sijaitsevasta Aviksesta, joka olisi antanut auton kuudeksi tunniksi kahdeksan tunnin hinnalla. Tyttö sai auton paperit niin myöhän kuntoon ja se olisi pitänyt palauttaa lentokentälle (josta meidät kuljetettaisiin takaisin hotelliimme) ennen aikojaan, kun toimistot menevät täällä niin aikaisin kiinni. Emme tietenkään suostuneet moiseen, vaan otimme sen sitten vain neljäksi tunniksi, jossa ajassa ehdimme kyllä vallan mainiosti nähdä kaiken haluamamme ja vuokrahintakin oli paljon halvempi. Tämän hyödyn tosin menetimme, kun palauttaessamme autoa, he huomasivat, että siitä oli pudonnut rekisterkilpi, jonka hinnan he veloittivat meiltä!

Paikallisbussejakin tuli kokeiltua. Ne liikkuvat yleensä tällä saarella lauttojen aikataulujen mukaan (Tahitille kulkevien katamaraanien mukaan, monet kulkevat tältä saarelta päivittäin töihin Tahitille), eli harvoin ja miten sattuu. Kokemusta on. Ne lähtevät saaren puolestavälistä ja toisen pitäisi kulkea saaren pohjoispuolta, toisen eteläpuolta. Aikataulut ovat viitteelliset, kuten myös se lähteekö bussit sillä kertaa molempiin suuntiin. Paikalliset matkustavat bussissa ilmaiseksi, turistit vain maksavat kyydistä. Tämä on pienimuotoista subventiota saaren omalle väelle. Täällä kukaan ei muuten maksa tuloveroakaan, vaan vero on kaikissa palveluissa ja tavaroissa. Silti arvonlisävero on suhteellisen matala, vain 11 % . Useat hinnat ilmoitetaankin amerikan malliin verottomana ja esim. hotellin hintaa kysyessä pitää aina muistaa, että annetun hinnan päälle tulee ainakin ALV sekä päivittäinen oleskeluvero saarella.