Olimme ikionnellisia päästessämme hotelliin. Hotellin omistaja oli vanhempi amerikkainen mies, joka muisteli että edelliset suomalaiset asiakkaat hotellissa olisivat olleet kolme veljestä vuonna 1963! Nämä veljekset, setä muisteli heidän olleen Green -nimisiä, olivat omistaneet noihin aikoihin yhden maailman suurimmista sateenvarjotehtaista. Hotellissa oli mukava tapa kokoontua iltaisin ennen illan ohjelmanumeroiden alkua yhteiselle jutustelutuokiolle hotellin aulaan, joihin hotellin johtaja otti aina osaa ja tunsi näin valtaosan vieraistaan. Greenin veljesten lisäksi, hän oli erityisen innostunut ylistämään suomalaisten sotilaiden urhoollisuutta Laatokalla toisessa maailmasodassa. Kyllä suomalaiset olivatkin "julmaa" kansaa siellä pärjätessään, hehkutti mies. Me emme oikein tienneet mitä olisimme vastanneet. Muutenkin amerikkalaiset vieraat hotellissa ovat olleet kovasti kiinnostuneita meistä ja toinen pariskunta aloitti jutustelun siitä, kun suomalaisia muutti viime vuosisadan alussa sankoin joukoin suurten järvien alueelle Amerikkaan.

Hotelli järjesti omaa pienimuotoista ohjelmaa aina iltaisin. Ensimmäisenä iltanamme oli vuorossa rapujen juoksukilpailut. Neljä rapua juoksi puusta nikkaroidulla kilparadalla ja me löimme vetoa pienin panoksilla haluamme ravun puolesta. Tämä oli aika hauska juttu varsinkin lapsille ja innokkaasti he löivät vetoa ja kannustivat rapujaan. Seuraavana iltana oli sitten vuorostaan pareon sitomisoppia tarjolla. Että huivista saakin monenlaista vaatetta tarvittaessa, siis vaikka ihan koko asun. Ja näistä huiveista sidottuja asuja monet pitäväkin täällä miltei aina päällä. Jotenkin oli aluksi ihan outoa, että hotellin siivoojillakin saattoi olla päällään vain huivista kietaistu mekotapainen asu. Kolmantena iltana olisi ollut tarjolla tahitilaisia tansseja, mutta me olimme silloin jo matkalla lentkentälle. Onneksi olimme nähneet niitä jo aiemmin tahitilaisessa kylässä vieraillessamme, niin ei jäänyt harmittamaan.

Ranskalaisen Polynesian kaikista kuuluisin asia on mustien helmien viljely ja kauppa. Varsinaiset tuotantofarmit sijaitsevat maan uloimmilla saarilla, mutta helmiä kaupataan pääasiassa turistien kansoittamilla Tahitin, Moorean ja Bora Boran -saarilla. Mekin kävimme katsomassa yhtä tällaista demonstraatiota, jossa näytettiin kuinka helmiä "kasvatetaan" laittamalla osterin sisään vieras esine, ja siitä sitten kasvaa 18 kuukaudessa musta helmi. Oikeastaan helmet eivät ole vain mustia, vaan osterin kuoresta johtuen, ne voivat olla minkäsävyisiä tahansa. Helmikauppoja on kaikkialla ja helmituotteet, lähinnä korut, maksavat paljon. Kaupoissa ei juurikaan ikinä näkynyt asiakkaita, joten mitenhän ne mahtavat kannattaa? Mekään emme ostaneet yhtään helmeä.