Saavuimme Singaporeen luxusbussilla Kuala Lumpurista (hintakin oli luxusta, vain 7 e/henkilö, vaikka matkan pituus oli 350 km). Penkit kallistuivat miltei vaakatasoon ja jalka- sekä istumatilaa oli riittävästi. Ei siis yhtään hullummat olosuhteet - lukuunottamatta monitoreista tulevaa järkyttävää väkivaltaviihdettä. Avaruusaiheisessa B-luokan elokuvassa vihamieliset avaruushirviöt hyökkäsivät ja lihanpalat lentelivät. Pojat joutuivat istumaan puolet matkastaan selkä menosuuntaan.

Singaporessa hotellit olivat täynnä perjantai-iltana saapuessamme. Kaupunkiin tullaan yleensä viikonloppuretkelle shoppailemaan ja hotellien hinnatkin nousevat silloin uusiin sfääreihin. No, meidät pelasti jälleen Lonely Planet oppaamme. Kirjan suosittelemassa, keskeisellä paikalla sijaitsevassa Victoriahotellissa oli huone vapaana. Vaikka hotellin nimi oli loistelias, muuten siitä henki jo menneen maailman tuntu. Huone oli kuitenkin siisti ja siinä oli riittävästi tilaa koko perheelle. Emme ole vielä tähän mennessä tehneet yhteenkään hotelliin ennakkovarausta, mutta ehkä pitäisi harkita, ainakin joulusesongin tienoille.

Hotellin välittömässä läheisyydessä oli hyvä "Foodcourt" alue. Nämä foodcourt alueet koostuvat lukuisista pienistä ruokakioskeista, joilla on yhteiset ruokapöydät. Nämä ovat hyviä ruokapaikkoja meille, sillä jokaiselle löytyy varmasti jostain paikasta mieleistä syötävää. Hinnatkin näissä paikoissa ovat kohdallaan, annokset maksavat  1-4 euroon. Tarjolla on mm. noodeleita, claypotteja (kaikenlaista tarjottavaa saviruukussa), keittoja ja mitä vain riisin kanssa tarjottavaa kuten kanaa, kalaa, lihaa, tofua jne. Me söimme täällä aina yhdistetyn aamiaislounaamme. Näitä foodcourteja on täällä kaukoidässä kaikkialla, osa on sisätiloissa, osa ulkosalla. Miksi ihmeessä tällaisia ei saada Suomeen?

Singaporessa ällistelemme myös kaupungin tarjoamia palveluita. Hotelliamme vastapäätä sijaitsee viimeistä huutoa oleva 14 kerroksinen kirjastotalo. Kaikkea mahdollista on tarjolla lainattavaksi, ihmettelimme vain, että käyttääkö näitä palveluita kukaan, kun siellä oli niin hiljaista. Talon ala-aulassa on 24 tuntia avoinna oleva kirjojen palautusautomaatti; kirjat työnnetään palautusluukun metallilaatikkoon ja monitorista voi seurata miten kirja lähtee palautumaan sieltä eteenpäin. Samoin viereisessä postissa oli palvelutaso kohdallaan, kun postitimme pakettia kotiin (hei vaan Kaija ja Kaj, paketti taas tulossa). Asetimme lähetyksen vaa'alle ja vaakaan sidottuun monitoriin tuli heti tarvittavat tiedot mitä lähetys maksaisi kullakin mahdollisella lähetystavalla, miten kauan sen saapuminen kohteeseen kestää, millä keinoin lähetyksen haluaa maksaa (luotolla/ käteisellä..)jne.

Singaporessa poliisi on myös näkyvästi läsnä (muistatte varmaan kuulleenne, että tässä kaupungissa saa sakot kadulle sylkemisestä, roskaamisesta ja kaikesta mahdollisesta, kieltoja riittää), jollei poliisia näkynyt joka kadunkulmassa, niin ainakin bussipysäkiltä löytyi poliisin mainostaulu, jossa muistutettiin, miksi juuri Singapore on niin turvallinen paikka asua ja olla. Täytyy kyllä muistaa tässä vaiheessa että poliisi on ollut hyvin läsnä kaikissa muissakin kaukoidän maissa, välillä todella tuhdisti aseistettuna ohjaamassa liikennettä tai busseja pysäytellen ja matkustajien papereita tarkistellen. Välillä joku on joutunut lähtemään  bussista poliisin mukana, ja olemme vain arvailleet täällä olevan paljon väkeä ilman oleskelulupaa. Meidän papereita ei ole ikinä tarkistettu, vaikka olemme niitä aktiivisesti tarjoilleet. Massimon (muistattehan pojan, joka matkusti meidän mukana muutaman viikon lokakuussa) paperit sen sijaan tarkistettiin joka kerta, ja jaksoimme kiusoitella häntä tästä, ettei näyttäisi niin italialaiselta mafiosolta.

Singapore on kaikkinensa aika outo kaupunki. Mallimaaksi rakennettu valtio on vähän teennäisen oloinen, vähän kuin olisi Las Vegasissa, jossa kaikki on muovia. Maassa oli oikein mukavaa käydä, mutta siellä ei ole aitoa elämisen makua kuten kaikissa muissa käymissämme kaukoidän maissa.