Pari ensimmäistä päivää hujahti vauhdilla Melbournessa. Kaupungin turistikeskuksessa kerrottiin meille ylpeänä, että kaupungin ehdottomasti ylivoimaisin turistivetonaula on raitiovaunulla ajaminen! Kaikki tulevat kuulema juuri vartavasten ajelemaan tänne ratikoilla, ja siksi heillä kiertääkin ilmainen City Tram ympäri kaupunkia. Täti näytti kyllä hieman pettyneeltä, kun kerromme, että meilläkin voi Helsingissäkin nauttia moisesta huvista. Toivottelimme vaan tervetulleeksi kokeilemaan vuorostaan sinne.

Melbournesta vuokrasimme auton odotellessamme asuntoautoamme, jonka saisimme vasta parin päivän päästä. Autolla huristelimme sitten lähiseuduille katselemaan paikkakunnan erikoisuuksia.

Ensimmäinen retkemme suuntautui Phillip Islandille etelään. Saari on kuuluisa pingviiniparaatistaan. Joka ilta, kun aurinko laskee, pingviinit palaavat merestä kalastelemasta, nousevat rannalle sankoin joukoin ja alkavat varovaisesti vaeltamaan kotipesilleen. Tätä voi päästä seuraamaan Visitor Centerin järjestämälle retkelle, yksin alueelle ei ole mitään asiaa. Retkelle lähtijöille annetaan tarkat säännöt kuinka retkellä tulee käyttäytyä mm. kuvaaminen on ehdottomasti kielletty, jottei pingviinit häiriintyisi ja tätä sääntöä vahtitaan tarkasti. (Emme saaneet yhtään kuvaa). Asetumme isoon katsomoon odottelemaan pingviinien tuloa jo hyvissä ajoin, sillä kun he alkavat rantautua, tulee katsomossa olla hiljaa ja  liikkumatta. Olemme odotelleet jo yli tunnin pingviinejä, kun vihdoin auringon laskiessa yhdeksän jälkeen, ensimmäiset pingviinit ilmestyvät rannalle. Ensimmäiset rohkeat pälyilevät epäluuloisesti rannalle päin ja jahkailevat uskaltavatko lähteä ylittämään autiota rantaa kohti nurmikkoista pesäaluetta.

Kestää aika kauan, ehkä kymmenisen minuuttia, ennenkuin ensimmäinen rohkea pienryhmä pingviinejä uskaltautuu lähteä ylitykselle. Muut seuraavat sitten suurempina ja pienempinä ryhminä perässä. Pingviinejä rantautuu sadoittain, ehkä tuhansittain, edellisenä iltana niitä oli tullut yli 1500. Nämä pingviinit ovat harvinaisia sinipingviinejä, tavallisia pingviinejä pienempikokoisia ja niitä on maaimassa vain tällä alueella. Siksi niitä varten on kehitelty erilaisia suojeluohjelmia. Pingviinit ovat hellyttävän suloisia, kun ne töpöttelevät pikkujaloillaan kohti pesiään ihan läheltä meitä. Kun he ovat pässeet nurmikkoalueelle, alkavat he etsiä omia pesäkolojaan sen näköisinä kuin olisivat ihan eksyksissä. he vaeltelevat ristiin rastiin ja vaihtavat välillä suuntaa. Pääsemme seuraamaan tätä ihan läheltä alueen päälle rakennetuilta kävelytasanteilta. Yritämme kulkea ihan hipihiljaa pimeässä yössä ja tarkkailemme jännittyneinä niiden touhuja. Retki päättyy vasta puoliyhdentoista aikoihin yöllä ja pojat tarkastavat vielä ohjeen mukaisesti ettei auton alle ole eksynyt yhtään pingviiniä.

Toisen retkemme teimme Ballaratiin, vanhaan kullankaivuukaupunkiin. Kylä oli rakennettu 1860-luvun malliin, jolloin alueella oli vallinnut kultakuume. Alueella pääsi tutustumaan mm. kultakaivokseen, jossa oli demostraatio kultaesiintymän löytymisestä. Esitys oli rakennettu hauskasti oikeaan kaivosympäristöön, mutta siihen heijastettiin kullankaivajaesiintyjät ääninauhoineen. Todella onnistunut esitys teknisesti ja muutenkin. Sovereing Hillissä pääsimme myös itse huuhtomaan kultaa ja lapset olivat kovasti pettyneitä, kun yhtään hippua ei löytynyt heidän vaskooleistaan, vaikka vietimme täällä ehdottomasti suurimman osan ajastamme. Seurasimme myös kultaharkon valamisesitystä, ja kun selitimme lapsille, että se on puhdasta kultaa, niin he olivat siitä samaa mieltä, kun näkivät, että kuumaa kultaharkkoa oli jäähdytelty (pesty) kylmässä vedessä.