Näin kerran Suomessa TV-ohjelman, jossa kerrottiin purjelentämisestä Uudessa-Seelannissa. Se jäi mieleen haaveena, jota ei silloin osannut pukea sanoiksi. Sitten ajan myötä tuntui itsestään selvältä että täällä täytyy kokea tuo liitolentämisen ihme.

Jo Uuteen-Seelantiin saavuttuamme silmät rupesivat hamuamaan infopisteiden esitemerestä sanaa Gliding (purjelento). Ei löytynyt esitteitä, sitten vaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja sieltähän se löytyi, Omarama -niminen kyläpahanen oli kuuluisa purjelennolle otollisista tuuliolosuhteistaan. Sähköpostia paikallisen clubin isännälle ja vastauskin tuli hetkessä - Hugh will sort you out. Tämän enempää ei vahvistuksia sitten tullutkaan. Ajoimme seuraavana päivänä suoraan kentälle ja siellähän se Hugh oli paiskaamassa kättä ja sanoi että lähdetkö nyt vai vasta illemalla. Lähdetään nyt.

Laita aurinkolasit ja vähän lämpimämpää päälle, kuului ohjeet ja näin toimittuani oltiin valkoista keveyttä ja pientä ilmanvastusta uhkuvaa kaksipaikkaista kaunotarta jo työntämässä ulos hallista. Vempele vedettiin mönkijällä kentän päähän ja sitten alkoi opastus. Ensin sain käteeni laskuvarjorepun. Tätä en ole koskaan tarvinnut mutta määräysten mukaan oltava päällä. Hän kertoi että mikäli jotai menee pieleen hän avaa kattokuvun ja sitten vaan turvavyö auki ja heti hypättyä kiskaiset molemmin käsin tästä kahvasta, jolloin varjon pitäisi aueta, jos ei aukea, on sinulla ongelmia. Se turvallisuusasioista. Sitten vaan ujuttauduttiin ohjaamoon minä taakse ja pilotti eteen. Tila sisäpuolella oli yllättävän avara.

Purjelentokoneessahan ei ole moottoria, joten hinaus ylös tapahtuu pienlentokoneella. Naru kiinni ja menoksi. Kevyesti perässä tullen nousimme lyhyen vauhdin jälkeen ilmaan ja aloituskorkeuteen. Naru irti ja olimme vapaat. Mikä hiljaisuus, keveys ja käsinkosketeltava tuntuma ilmaelementtiin. Mittareita koneessa oli useita ja niistä näki kaiken tarpeellisen, jopa GPS jos sattuu eksymään. Minä keskityin katselemaan ja ottamaan kuvia.

Oli hämmästyttävää todeta että kone todella kohosi korkeammalle ja korkeammalle pelkkiä nostattavia ilmavirtoja hyödyntämällä. Hyvän nostepaikan löydettyä jäätiin pyörimään ympyrää, ja kone nousi kuin korkkiruuvi useita metrejä sekunnissa. Haluttu korkeus oli saavutettu, kun noustiin ylitettävän vuoren korkeuteen. Lentäminen oli kauniiden maisemien kanssa niin hieno kokemus, että joudun varmasti kokeilemaan tätä vielä toisenkin kerran.