Nämä henkeäsalpaavan kauniit vuonot sijaitsevat Uuden-Seelannin länsirannikolla pitkän ajomatkan päässä sivistyneestä maailmasta. Päätimme kuitenkin tehdä sinne muutaman päivän retken, kun siinä matkan varrella oli muutakin mielenkiintoista katsottavaa, nimittäin Te Anaun kiiltomatoluolat. Tänne pääsee vain yhtä reittiä pitkin ja paluumatka olisi siis samaa tietä. Yhteensä noin 600 kilometriä (arvioitu ajomatka melkein 10 tuntia, osittain aika vuoristoisen tien vuoksi) Queenstownista. Tie oli kuitenkin hyvä.

Yövyimme matkan varrella Te Anaun kaupungissa, jonka lähistöllä ne kiiltomatoluolatkin sijaitsevat. Tämä oli hyvä kohde, mutta valitettavasti siellä ei saanut kuvata, jotta kiiltomadot eivät häiriintyisi salamavalojen välkkeestä, joten meillä ei ole sieltä yhtään kuvaa. Retkellä teimme osittain veneellä ja osittain kävellen pimeähkössä luolassa, jonka katossa kiiltomadot kiilsivät tähtienkaltaisina pieninä kiiltävinä pisteinä. Veneellä mennessämme varsinaiseen kiiltomatojen keskitettyyn asuinpaikkaan, opas ohjasi veneen pilkkopimeässä luolassa aivan kiiltomatojen viereen, jolloin nenämme melkein koskettivat seinällä roikkuvia matoja. Saimme ainakin katsella niiyä riittävän läheltä. Pojatkaan eivät yhtään pelänneet ja osasivat olla ihan hiirenhiljaa luolassa. Vasta ulos tullessamme, alkoi kysymyksiä sadella. Kerrassaan mielenkiintoisia otuksia.

Seuraavana päivänä oli sitten Millford Soundin vuoro. Ajoimme sinne mukavassa vesisateessa parin tunnin ajomatkan halki upeiden maisemien; välillä edessä oli sademetsää, välillä lumihuippuisia vuoria. Maisemat taas totisesti vaihtelivat. Samoin kelit, välilä tuli räntäkuuro ja välillä vain vettä. Pojat oli innoissaan räntäsateesta ja olisivat ehdottomasti halunneet mennä ulos telmimään. Emmehän olleet nähneet "lunta" näin läheltä aika päiviin. Meitä aikuisia se ei kuitenkaan erityisesti sykähdyttänyt.

Milford Soundiin päästyämme meillä oli tiedossa puolentoista tunnin vuonoristeily. Ilmakin onneksi vaihtui taas sopivasti, välillä paistoi melkein aurinko, enimmän osan risteiluaikaa EI satanut. Saimme siis otettua ihan kohtuullisia valokuviakin. Maisemat olivat korkeita vuoria, joiden välisessä solassa me menimme laivallamme aina avomerelle saakka, jossa teimme täyskäännöksen takaisinpäin. Vuorenrinteiltä valui upeita vesiputouksia ja näimme jopa hylkeitä kellottelemassa kivillä. Huikeaa. Kuvat puhukoot puolestaan.