Infokeskusten esitehyllyjä penkoessa ei voi olla törmäämättä  Taru Sormusten Herrasta -elokuvan kuauspaikoille järjestettäviin retkiin. Elokuvaa on kuvattu eri puolilla Uutta-Seelantia ja retkien järjestäminen on suurta bisnestä. Retkille pääsee niin bussilla, maastoautolla kuin lentokoneella tai helikopterilla. Kiireisimmät, yleensä japanilaiset turistit, tulevat tänne viikoksi lomalle ja lentävät kuuluisimmat kuvauspaikat muutamn tunnin kierroksella läpi. Täällä on kuitenkin mahdollista valita myös kunnon kunnon kolmen viikon kuvauspaikkakierros, jossa pääsee näkemään ihan kaiken.

Me ostimme oikein kunnon kirjan, jossa kerrotaan mitä missäkin paikassa on kuvattu ja olemme sitten ihmetelleet niitä ohi ajaessamme. Eteläisen saaren Queenstownin kaupungin läheisyydestä paikkoja löytyy kaikkein runsaimmin ja sieltä mekin niitä eniten bongasimme. Kysellessämme kaupungin turistineuvonnassa tarkempia ohjeistuksia kuvauspaikoille, oltiin siellä kuitenkin haluttomia antamaan lisötietoja, heidän intressinsä on tietenkin myydä valmiita retkiä. Retket ovat kalliita Uuden-Seelannin yleiseen hintatasoon verrattuna, neljän tunnin maastoautosafari maksaa noin 70 euroa/henkilö ja puolen tunnin lentokierros saattaa irrota noin 150 eurolla (kun koneessa on muitakin maksavia).

Me retkeilimme päivän Queenstownin liepeillä sijaitsevassa Deer Parkissa, joka on itseajettava eläinpuisto korkealla vuorilla, ja josta löytyy samalla kuusi elokuvan kuvauspaikkaa. On todella suositeltava retki, varsinkin perheellisille. Lapsille riitti eläimissä ihmettelemistä ja vanhukset saivat ihailla kauniita kuvausmaisemia. Tänne pääsi hyvin asuntoautollakin ajamaan, vaikka tiet vievätkin korkelle vuoren huipulle. Tiet ovat hyväkuntoisia ajaa.

Puistosta löytyy peuroja, lampaita, jakkeja, minihevosia, aasia, villisikoja, laamoja ja vuohia. Kaikki muut paitsi hevoset ja siat juoksentelevat vapaina. Puistossa ei näkynyt minkaanlaista henkilökuntaa, lipun alueelle sai ostaa portilla olevast automaatista ja halutessan eläimille ruokaa dollarilla (= 50 centtiä) ruoka-automaatista.  Me tietenkin innostuimme syöttämään lasten kanssa eläimiä ja dollarilla irtosikin melkoinen sankko evästä. Eläimet tungeksivat ympärillämme hamuten ruokaa ja saipa Jaana, ruokasangon haltijana, pari vihaista tönäisyä vuohien sarvistakin. Mukavat msutelmat tästä jäi kylkeen matkamuistoksi. Onneksi kohtelivat lapsia hellemmin.

Kuvauspaikat ovat sitten ihan oma lukunsa. Näpsimme kuvia koko ajan ylöspäin ajaessamme ja aina maisemat vain muuttuivat upeammiksi mitä ylemmäksi kivuttiin. Vaikka meillä on aika iso muistikortti (256 Mb:tä) kamerassa, piti meidän välillä pysähtyä lataamaan kuvat kannettavaan, niin paljon kuvia tuli otettua. Nämä maisemat ovat kaikkein tutuimpia elokuvista, niitä esiintyy jokaisessa kolmessa elokuvassa yleismaisemina sekä muutamissa erityiskohtauksissa. Ne ovat uskomattoman kauniita. Viivyimme huipulla ikuisuuden, siellä oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista (tai siis olisi ollut, jos ei lasketa lasten ääniä), täällä ei ollut turhaa tungosta ja ihmettelimme miksi ihmeessä matkailijat useimmiten valitsevat meluisan ja tuotteistetun valmisretken.