Kaikki Taru Sormusten Herrasta -tarinan uskolliset fanit tietävät mitä hobitit ovat. No tietenkin niitä pieni kääpiönkaltaisia, hyväntahtoisia otuksia siinä Uudessa-Seelannissa filmatussa elokuvassa ja Tolkienin kirjoittamassa kirjassa. Elokuvan hobittikylä on siis "oikeasti" olemassa Matamata nimiseen kylän kupeessa. Sinne tehdään päivittäin opastettuja kierroksia, ja kyllähän meidänkin oli sinne päästävä, kun näin lähellä ollaan.

Varasimme liput kierrokselle jo edellisenä päivänä, että varmasti pääsisimme mukaa haluamaamme aikaan, mutta perille päästyämme huomasimme, ettei sinne mitään tungosta ollutkaan. Bussin paikoista oli miehitetty tuskin neljäsosaa. Alkaa vissiin pahin elokuvabuumi olla ohi. Olemme olleet huomaavinammekin tämän siitäkin, kun olemme yrittäneet ostaa elokuvan oikean sormuksen kaltaisia kultaisia "The Lord of the Rings" sormuksia, niin niitä ei ole enää juuri mistään saatavilla. Emme ole onnistuneet löytämään molemmille sopivia kokoja.

Kierros oli kuitenkin mukava. Hobittikylä oli hellyttävän sievä ja sinne rakennetusta 37 talosta kymmenkunta oli vielä jäljellä. Näimme myös ensimmäisessä elokuvassa olevan juhlapuun ja -kentän (muistatteko paikan, jossa juhlittiin Bilbon synttäreitä) ja pääsimme sisään Bilbon taloon.

Oppaamme oli vannoutunut The Lords of the Rings -fani ja hän tiesi kaiken elokuvaan liittyvän. Vaikka mekin olemme ne ihan äskettäin katsoneet, tipahtelimme välillä kärryiltä hänen innostuessaan kertomaan pikkutarkasti mitä kohtausta missäkin paikassa oli tehty. No, osittain tämä johtunee myös siitä, että oppaamme oli vanhempi mies ja puhui niin vaikeaa Uuden-Seelannin murretta, jota emme aika ajoin kerta kaikkiaan pystyneet ymmärtämään.

Mielenkiintoista oli myös hänen kertomansa mukaan, että Tolkien oli kirjaa kirjoittaessa saanut siihen vaikutteita Suomen kielestä. Me emme huomanneet näitä vaikutteita ainakaan elokuvaa katsoessa, ehkä ne löytyvät kirjoista (tästä varmasti paljastuu ettemme ole lukeneet kirjaa, mutta jonossa on). Jos joku on löytänyt jotain yhtäläisyyksiä, kertokaa ihmeessä meillekin.

Kierros toi meihin niin paljon puhtia, että ajoimme sen päätyttyä suoraan 150 kilometrin matkan Aucklandin, jossa meidän piti seuraavana päivänä luovuttaa asuntoautomme. Näin pääsimme samalla kokeilemaan minkalainen on tämän maan pääsiäisen paluuliikenneruuhka :) Olipahan ruuhkassa seisoessamme ainakin aikaa lukea valistavia opastekylttejä tien varsilta, ja muutamat niistä olivat varsin hauskoja, esim.; I can´t txt and drive ( =en voi samaan aikaan ajaa ja kirjoitella tekstiviestejä kännykkään) sekä I´m just average driver (= olen vain keskinkertainen ajaja). Illan tullen tavoitettuamme Aucklandin, 18 päivän ajosaldo näytti 3 044 kilometriä.