Auton alle saatuamme ja jääkaapin täytettyämme, päätimme suunnistaa ensimmäiseksi maan toiselle laidalle, länsirannikolle. Matka sinne vei huikeiden alppien yli. Tie oli todella hyvä ja mahdollista ajaa myös asuntoautolla. Täällä ei korkeuseroista huolimatta ole kovinkaan montaa tietä koko maassa minne ei asuntoautolla pääsisi. Sen sijaan täällä on monia teitä, joita ei saa ajaa vuokra-autoilla. Meille ei ole vielä selvennyt miksi, koska me huomaamattamme ajoimme yhden tällaisen tien pätkän, joka sekin oli todella huikeiden maisemien alppitie, emmekä havainneet mitään näkyvä syytä miksi sitä ei olisi voinut ajaa. Näiden teiden lisäksi täällä on useita talvella ajokiellossa olevia teitä, mutta nämä eivät koskeneet meitä, koska virallisesti talvikausi alkaa täällä vasta toukokuussa. Olemme siis toistaiseksi ajelleet minne mieli on tehnyt.

Olimme nähneet paljon kuvia Uudesta-Seelannista ennen tänne saapumistamme, mutta emme silti uskoneet maisemien olevan niin hämmästyttäviä, kun ne todellisuudessa ovat. Upeita maisemia on todella vaikeaa saada ikuistettua kameraan, mutta ehkä työkaverit sitten palattuamme auttavat meitä vähän "korostamaan" väriloistoa, kun omat taitomme ei siihen vielä riitä:) Sormi on kuitenkin ollut koko ajan näppäimellä ja matkamme on edennyt hitaasti, kun koko ajan pysähtelemme näpsimään kuvia. Ja aina seuraavan mukan takana on vielä hienommat näkymät (tämä on varmaan taas niitä ruoho on vihreämpää aidan takana -juttuja).

Emme myöskään lakkaa ällistelemästä sitä miten nopeasti maisemat ja ilma voivat täällä muuttua. Onhan meilläkin Euroopassa melkein kaikkea tätä mitä täälläkin näkee (no ehkä ei sademetsiä, mutta melkein kaikkea muuta ja ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa), mutta kaikkea tätä ei löydy meiltä yhdestä maasta. Täällä me saatamme ensin ajella sademetsässä, todella oikeassa kunnon sademetsässä ja tunnelman luomiseksi sataakin vielä oikein kaatamalla, sitten tulemme ikuiselle jäätikölle, joka on  karujen vuorin ympäröimä ja siellä sitten paistaakin aurinko. Nämä molemmat ovat ihan vierekkäin ja emme kerta kaikkiaan voi uskoa silmiämme, että jäätikön vieressä voisi olla sademetsää. Mutta pakkohan se on uskoa. Jäätikölle tehtiin opastettuja retkiä, joilla kiipeiltiin jään muodostamissa railoissa, mutta meidän perhe jätti tämän retken väliin, kun sinne eivät päässeet alle 9-vuotiaat ja satoi vielä vettäkin..