Näkymä huoneemme parvekkeelta

Islaminuskosta huolimatta amerikkalaisuus ei ole täällä pannassa. Kuva maailman suurimmasta lelumuseosta Penangista.

Saavuttuamme Malesiaan, havaitsimme heti eron aiempaan; useimmat naiset käyttävät huivia ja moskeijoita näkyy kaikkialla. Vapaamielinen muslimimaahan tämä Malesia on, mutta näkyy täällä kokonaankin hunnutettuja naisia pelkkine silmäaukkoineen. Meidän poikia on erityisesti kiinnostanut seurata näitä kokohuntuisia naisia, kun he yrittävät syödä aamupalaa hotellissamme sujauttamalla tyylikkäästi ruokaa ja juomaa huivinsa alle. Uskonto näkyy myös pienten tyttöjen pukeutumisessa rannalla ja altaalla,  kun he uivat usein märkäpuvut päällä. Lämmön takiahan pukuja ei tarvitse, täällä vesi on aina tasaiset 29 astetta. Miehille islam tietää kallista olutta, omia merkkejä maassa ei ole ja ulkomaiset oluttölkit (normaali 0,33 l) maksavat kaupassa melkein kolme euroa! Ravintolahinnat ovat tietenkin vielä paljon korkeammat ja alkoholipitoisia juomia saa vain ulkomaalaisten asuttamista hotelleista. Ilmankos täällä ei suomalaisia näy, kukaan matkanjärjestäjä ei tee tänne Penangille eikä Langawillekaan seuramatkoja, vaikka tämä on kuulemma ollut oikein suosittu kohde suomalaisten keskuudessa 90-luvun alkupuolella. Paikalliset ihmettelevät tätä usein meille, kun kuulevat meidän olevan Suomesta. Täällä viihtyvät pääasiassa britit, jenkit ja aussit. Ei edes ruotsalaisia ole näkynyt, vaikka esim. koko Krabi oli heitä tulvillaan.

Me olemme sitten nauttineet halvoista hotellihinnoista (no halvoista ja halvoista, tämä on tähän mennessä kallein hotellimme 40 e/yö, mutta kyllä tasoakin löytyy aiempiin verrattuna) ja hyvästä palvelusta. Englanninkielinen sanomalehtiin tulee joka aamu ovelle, puhumattakaan loistoluokan aamupalasta kokkeineen, joka paistaa munakkaamme valitsemillamme lisukkeilla sekä upeasta uima-allasalueesta. E ihme, että tällä ei näy reppumatkailijoita. Kun mekin saavuimme tähän kylään viikko sitten, täpötäydessä paikallisbussissa seitsämän reppumme kanssa, meidätkin ohjatiin majoitusta kyseltyämme hienovaraisesti halvempien guesthousien suuntaan! Päätimme kuitenkin väsyneinä ottaa vähän tasokkaamman majoituksen, emmekä ole katuneet tätä vielä päivääkään (paitsi ehkä lähtöpäivänä, kun lasku pitää maksaa).

Reppumatkailjoiden puute näkyy täällä tarvitsemiemme palvelujen puutteena, täällä ei nimittäin juurikaan näy internetkahviloita, joita oli Thaimaassa joka nurkalla. Ja kun näkyy, niin nettiyhteydet ovat kivikaudelta, mutta hinnat Suomen tasoa. Pyykinpesu on toinen juttu, josta olemme olleet närkästyneitä; vaatteet halutaan pestä kappalehinnalla (esim. T-paita n. 30 centtiä, ja arvatkaa vaan montako T-paitaa tällaiselta perheelta likaantuu viikossa?). No, onneksi löysimme muutaman pesulan, jossa otettiin pyykkiä kilohinnalla konepestäväksi. Tuo kappalehintainen pesettäminen tapahtuu aina käsin ja yritimme tästä päätellä, että se on jotenkin parempaa? On kyllä totta, että aina kun olemme pesettäneet pyykkiä esim. Thaimaassa, on välillä ollut vaikea uskoa, että vaate on tosiaan pesty, mutta aina se on ollut ainakin nätisti viikattu. Ja halpaakin on ollut, joten emme ole viitsineet valittaa. Niin ja joskus on ollut ihan uudenlaisia T-paitojakin saamassamme kassissa, joita olemme sitten palautelleet takaisin. Omista, jo vähän rähjääntyneistä paidoistamme emme ole pitäneet niin tarkkaa lukua. Välillä on ollut mukavaa, kun olemme kävelleet juuri pesty vaate päällä ja jostain kulmasta pilkottaa vihreä langanpätkä, joka on ilmeisesti ollut heillä jonkinlaisena merkkinä pyykissämme koneessa.

Malesiassa matkailijan on helppo tulla ymmärretyksi kaikkialla, täällä nimittäin kaikki puhuvat hyvää englantia. Täällä on englanninkielisiä radioasemia, sanomalehtiä ja televisiokanavia. Koulut ovat täällä kaksikelisiä, yleensä puolet opetuksesta tapahtuu englanniksi ja puolet malesiaksi. Jaanan kävellessä rannalla, pienet n. 8-9 vuotiaat pojat innostuivat harjoituttamaan englantiaan, puhuivatkin oikein hyvin ja lähtiessäni jatkamaan matkaa, huusivat vielä perääni I love you! Meidänkin pojat ovat alkaneet pikkuhiljaa ottaa englantilaisia sanoja leikkeihinsä, kuulimme juuri kun tuk-tukkuskit puhuuivat keskenään ja huutelivat toisilleen bye-bye ja no thank you!