Laos

Hepskukkuu vaan, täällä ollaan ihan hengissä, vaikka meistä ei ole aikoihin kuulunutkaan mitään. Olemme matkailleet katveessa Laosissa ja Myanmarissa. Noilla kulmilla ei pahemmmin oltu tietoisia gprs-verkkojen olemassaolosta, joiden kautta me olemme näitä sivuja päivittäneet. No Laosista olisi kyllä internetkahviloita löytynyt, mutta Myanmarissa on valtion toimesta rajoitettu tavallisten kansalaisten pääsyä nettiin. Heillä on kuulema jonkinlaisia uudenlaista filtteriteknologiaa käytettävissä, joilla pääsy "haitallisille" sivustoille voidaan estää (luin juuri tänään Bangkok Postista. Täällä ilmestyy englanninkielinenkin sanomalehti, joten olemme aina toisinaan paikallisasioista joten kuten perillä). Jos olette lähetelleet viimeaikoina tekstiviestejä meille, eivät nekään ole meitä tavoittaneet, joten laittakaa please uudelleen.

Meillä on varsin vaiheikas ja kiireinenkin pariviikkoinen takana. Lähdimme "kiertomatkallemme" Bangkokista ma 3.10. Rinkat saimme jättää sukelluskouluun säilöön ja otimme vain pari reppua mukaan. Olimme ostaneet Airasian (katsokaa netistä miten halpoja sisäisiä lentolippuja täältä saa, www.airasia.com, on uudehko halpalentoyhtiö täällä, joka on aloittanut hintasodan) nettisivuilta liput koko perheelle Udon Thaniin, joka sijaisee lähellä Vientienneä, Laosin pääkaupunkia. Viisumin ostaminenkin rajalla kävi ihmeen helposti, kun vaan oli tarpeeksi dollareita kasassa (30 dollaria/persoona) sekä pari valokuvaa. Olimme varautuneet paljon pidempään odotteluun ja lappujen täyttämiseen. Maahan piti viisumin lisäksi maksaa "sisäänpääsymaksu", joka oli kuitenkin aika nimellinen. Vastaavasti heillä on myös "ulospääsymaksu", joka varsinkin meidän kohdallamme oli aika mielenkiintoinen juttu. Olimme toisella rajalla poistumassa maasta viikkoa myöhemmin, seuraavana maanantaina. Ollessamme asioimassa luukulla, siinä oli englanniksi lappu, jossa kerrottiin ylimääräisestä ulospoistumismaksusta viikonloppusin. Virkailija luukulla osoittelikin lappua innokkaasti ojentaessamme hänelle maastapoistumislappuja. Me tietenkin kommentoimme, että tänäänhän on maanantai, jolloin virkailija kiepautti lapun toisinpäin, jolloin siinä luki, että ylimääräinen maksu kello neljän jälkeen asioidessa! Kello oli viisi ja jouduimme siis pulittamaan noin 25 centtiä tullivirkailijoiden "virkistäytymisrahastoon". Vielä jäi vähän kaivelemaan, että minkalaisia muita vaihtoehtoja heillä olisi ollut tarjolla toisenlaisiin tilanteisiin, mutta kielitaitomme ja halu päästä nopeasti Thaimaan puolelle esti enemmät utelut.

Viikko Laosissa vierähti nopeasti. Pari ensimmäistä päivää vietimme pääkaupungissa Vientiennessä, josta jatkoimme bussilla pieneen kylään Vang Viengniin (joka on ihan hevon kuusessa n. pari sataa kilometriä pohjoiseen) ja viimeiseksi Luang Prabangiin (vieläkin " syvemmälle", Unescon suojelemaan temppelikaupunkiin). Välimatkat liikuimme bussilla ja viimeisen osuuden Luang Prabangista Thaimaan puolelle Mekong-jokea pitkin pikaveneellä.

Laos on huomattavasti Thaimaata köyhempi maa, aika suvaitsevainen sosialistinen valtio. Mehän näimme matkallemme vain niitä paikkoja, joissa on jo jonkinlaista orastavaa turismia, joka sekin oli mielestämme paikoittain aika vaatimatonta, joten voimme vain kuvitella kuinka alkeellista muualla maassa on; ei ole juurikaan minkaanlaisia teitä kyliin, ei meidän näkemyksen mukaan minkaalaisia kauppoja jne. (meidän oli ajoittain todella vaikeaa löytää kauppaa, josta saisimme juotavaa tai vaikka snackseja). Täällä näki myös aika paljon ulkomaisia avustusjärjestöjä jakamassa apuaan. Ihmiset kuitenkin vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta, ja olivat kovasti kiinnostuneita meistä. Lapsia he tuijottivat, taputtelivat ja silittelivät. Juttelivatkit kovasti ja varsinkin Danskun valkoinen tukanväri ihmetytti suuresti. Täällä ei paljon ulkomaalaisia lapsia näy matkustelevan, enimmäkseen nuoria reppureissaajia, jotka ottivat meidät kyllä oikein hyvin joukkoonsa.