Rakastumme Krabiin
Krabi on hyvä kohde monenlaiselle matkailijalle, luontokohteita löytyy patikkareitteineen, voi meloa, kiipeillä ja sukeltaa. Lisäksi voi viettää elämää hienohiekkaisilla rannoilla apinoiden elämää tarkkaillen, kuten me olemme tehneet. Apinat tulevat ihan viereen ja tarkkailevat puolestaan meitä. Hupia on riittänyt siis molemmille osapuolille. Meidän poikia naurattaa, kun apinanpoikaset nahistelevat ja painivat koko ajan, välillä tulee iso isäapina ja ärähtää...miten kotoista.
Yhtenä pävänä lähdimme retkelle mangrovemetsään, jossa meloimme kapeilla vesireiteillä ympäriinsä. Oli niin kapea reitti, että kanootti kolisi puiden juuria vasten ja jäimme välillä oikein kunnolla kiinni. Opasraukka sai olla yhtenään irrottelemassa jotakuta. Lisäksi oli laskuvesi ja meillä oli hoppu pois kapeimmilta reiteilta, jottemme jäisi sinne seuravaan nousuveteen saakka (menisi yö yli, eipä houkuttelisi yöpyminen moisissa oloissa). Apinat hyppelivät ympäröivistä puista kanoottimme ja Miksukin huusi hermostuksissaan minulle, että souda äiti nopeammin, minulta on jo apinan ruoat loppu! Viimeisin apina oli ahminut tarjoilemamme ananaksen kuoret ottamalla jokaiseen jalkaan yhden palan, sekä tunkemalla loput suuhunsa.
Meloimme kapeiden jokien lisäksi myös huikaisevien kanjonien halki ja pidimme hedelmien syöntitaukoa apinapoukamassa. Oppaamme oli kuorinut ja laittanut meille tarjolle matalan puupölkyn päälle oikein nätin tarjottimellisen ananaksia ja vesimelonia, juuri kun osa meistä oli ehtinyt ottaa palat siitä, purjehtii paikalle touhukkaana iso isäpaviaani, joka kyllä tietää mitä herkkua on tarjolla Salamannopeasti hän puikahtaa jalkojemme välistä ja nappaa tarjottimelta kolme isoa palaa ananasta ja juoksee karkuun. Hänelle eivät enää pelkät kuoret maistuneet. Paluumatkalla vesi on laskenut entisestään ja nyt vasta alkaakin seikkailu, varoittaa oppaamme. Vesi on nimittäin laskenut leveän joen keskiosasta niin alas, että edessämme paistaa hiekkasarkkä. Nousemme kuuliaisesti kajakeistamme ja kannamme ne hiekkasärkän yli. Kantomatkan aikana näemme jotain aivan ihmellistä; osa meritähdistä on noussut hiekkasärkkien mukana pintaan. Harmillista vaan, että meritähti kuolee jollei se pääse veteen noin kahdessakymmenessä minuutissa. Siirtelimme niitä veteen ja taisipa muutama lähteä mukaankin poikien merenelävien kokoelmiin.
Maanantaina, lokakuun viimeisenä päivänä Luna-rantabaari järjestää Halloween kutsut. Etsimme koko päivän kaupoista Halloween aiheista tavaraa, mutta joko ne olivat loppuneet tai niitä ei ollut ollut laisinkaan. Onnistumme kuitenkin löytämään Krabin kaupungin suurimmasta leluhärdellikaupasta (oli siis melkoinen kauppa, ihan mitä vaan oli tarjolla, jos vain osasi kysyä, lattiasta kattoon) avaruusaiheisia naamareita, jotka olivat lastemme mieleen. Sekä ison pussin koiranpommeja. No, johan näillä yhdet juhlat kuitattaisiin.
Hyvissä ajoi illalla (baariväen vielä valmistellessa juhlia) saavuimme baariin juhlatuulta pullollaan. Baarin väki oli koristellut paikat viimeisen päälle, oli ruumista laatikosta ja rokkareiden hautakumpuja rakennettuna rannalle, hämähäkinseittejä, päättömiä nukkeja katossa ja ties mitä. Parhaillaan baarin väki koristeli itseään ja maalasivat samalla parit arvet lapsillemmekin. Olimme siis ainoat asiakkaat tähän aikaan, muuthan tulivat vasta kun meidän lapsia alkoi väsyttää ja oli kotiinlähdön aika. No, sitä hauskempaa meidän oli seurailla baarin arkea ja paukutella koiranpommeja rannalla rauhassa. Baarin väki asusteli baarin viereisissä taloissa ja he käyttivät samaa kylpyhuonetta kuin asiakkaatkin, joten seurailimme samalla heidän hampaanpesujaan ja hiusten laittoa vessassa käydessämme. Oikein hauskat juhlat, lapset olivat kovasti vailla samaiseen baariin seuraavanakin iltana.
Yhtenä päivänä me vuokraamme taas auton. Meille on syntynyt kuningasajatus, että kun näin lähellä ollaan (200 km) Phuketia, niin käväistäänpä samalla sielläkin katsastamassa paikat. Ajamme hienolla vihreällä maasturilla (joka oli kyllä kalliimpi vuokrata kuin vastaava Samuilla, 28 e/pv, vaikka yleisesti ottaen Samuilla kaikki oli todella paljon kalliimpaa kuin täällä) hyvällä maantiellä suoraan Phuketin kaupunkiin. Katsastamme torit sekä leikkipaikat ja jatkamme tarkastamaan vielä kaikki kuuluisat rannat. Koluttu on nyt Kata-, Karon- ja Kamalabeachit. Käytiin oikein kävelemässäkin niillä. Ihmettelimme vain, että missä on kaikki rantojen simpukat? Yleensä tällä on kaikkialla runsaasti simpukoita, mutta nämä rannat on siivottu niin siisteiksi, että simpukatkin on ehkä pantu roskiin. Patongbeachin ajoimme vain läpi ja kurkistelimme ikkunasta ja mietimme kilpailiko se todella ykkösasemasta tyttöbaarien lukumäärällä Pattayan kanssa. Ehkä emme nähneet vielä kaikkea näin päiväsaikaan.
Phuketista jatkamme Khao Lakiin. Kun saavumme sinne, alkaa jo hämärtää, joka lisää vain ennestään paikan synkkää tunnelmaa. Rannasta löytyy rikkoontuneita entisiä hotelleja ja uusia rakennetaan kuumeisesti. Kaikki on niin aakeeta laakeeta rannassa, ettei ihme, että tuho on ollut niin valtaisaa. Khao Lakin läheltä löytyy muutamia pieniä vastaavanlaisia kyliä, joissa tsunami varmasti on aikaansaanut aivan yhtä suuria tuhoja. Kaikissa kylissä ei ole edes mitään vuoria takana joille olisi voinut kiivetä. Söimme iltapalaa Khao Lakissa ja ajoimme hiljaisuuden vallitessa kotiin Krabille (oli IHANAN hiljaista, kun pojat nukahtivat takapenkille, emme viitsineet tuhota tätä hiljaista hetkeä edes keskustelemalla).