Saatuamme auton, kävimme vuokrausfirman kanssa läpi kaikki autossa olevat yksittäiset varusteet. Varustus ei ollut täydellinen, mutta kyllä sillä pärjäsi. Myöskään tilaa capervanissa ei ollut liikaa, tämähän ei ole aivan asuntoauton luokkaa, vaan se on isoon, korotettuun pakettiautoon (Toyota Hiace 2.4 bensa) tehty koti. Sisältä löytyy penkit ja irroitettava pöytä, penkeistä tehdään sängyt iltaisin, toiset sängyt ovat ylhäällä "hyllyllä" auton korotetussa osassa ja sitten on kaappeja, jääkaappi, mikro, kaasuhella ja tiskialtaat. Saimme kun saimmekin mahdutettua kaksi rinkkaa, kolme reppua ja lukuisan joukon pienempiä nyssyköitä autoon. Asettauduimme kodiksi ja lähdimme matkaan. Suuntana oli Brisbane, joka häämötti n. 1700 kilometrin päässä, mutta sitä ennen teimme vielä n. 400 kilometrin koukkauksen Great Ocean Roadille vastakkaiseen suuntaan (länteen). Kilometrejä kymmenen päivän aikana kertyi kaikkiaan 2700.

Täällä välimatkat ovat PITKIÄ. Turistineuvonnan täti Melbounessa ihmettelikin, että meinaatteko te tosiaan ajaa tuon välin Brisbaneen saakka, eihän siinä välissä ole mitään. Australiassa ainoastaan kaupungeissa on elämää. Me olimme kuitenkin niin hulluja, että päätimme yrittää. Ja olihan siinä välissä kaikenlaista, kuten pitkiä suoria teitä ja aromaista maisemaa muutamine puine.Tiet ovat hyvät ja liikenne vasemmanpuoleista, niinkuin melkein kaikkialla kaukoidässäkin, joten olemme jo periaatteessa tottuneet siihen. Emme ajaneet kuin kaksi kertaa väärää kaistaa (väärään suuntaan) ja nekin olivat pikkukaupungeissa, jossa kaistanvaihtaminen onnistui samantien.

Liikennemerkit ja muut opastavat taulut tien laidoissa ovat mielenkiintoisia. Vähän väliä on kengurun, koalan tai jonkun muun meille tuntemattomamman eläimen varoitusmerkkejä. Yhtään eläintä tiellemme ei osunut, mutta tien laidoilla näkyi paljon kuolleita kengruita. Tienlaidoilla oli myös paljon sivutuulesta varoitavia merkkejä, jotka olivat kyllä ihan paikallaan. Varsinkin meidän "korkeassa" campervanissa sivutuuli pitkillä aukeilla suorilla tuntui, auto heilui ja Tero sai tehdä töitä, että sai pidettyä auton tiellä. Nyt ymmärrämme hyvin, miksi aussit "litistävät" asuntovaununsa mataliksi matkan ajaksi. Nopeusrajoitukset täällä ovat sadan kilometrin luokaa ja isoimmilla moottoriteillä saattaa päästä huristelemaan 110. Tienvarren opastetauluja riittää joka lähtöön, niitä on välillä niin paljon ettei edes kartanlukija ehdi niitä lukemaan, puhumattakaan kuskista jonka pitäisi keskittyä ajamiseenkin. Opettavaiset tienvarsitaulut viihdyttivät meitä parhaiten; mm. Drinking kills driving skills (= juominen tappaa ajotaidot), A microsleep can kill in seconds (= torkahtaminen voi tappaa hetkessä) tai Droppy eyes?Take a powersnap (=väsyneet silmät, ota torkut).

Campervanilla matkaillessamme käytimme paljon tien varsien levähdyspaikkoja ja kaupunkien tarjoamien puistojen palveluita. Varsinkin nuo puistot olivat makuumme. Jokaisesta kaupungista, pienemmästäkin, löytyy yleensä iso puistoalue, aussien olohuone, jossa on hyvin varusteltu leikkipaikka lapsille, ilmaiset grillit, pöydät, vessat ja roskikset. Myös parkkialueet ovat tarpeeksi suuret isoillekin autoille. Näissä puistoissa me yleensä valmistimme päivän ruoan ja leikitimme lapset.

Pojat viihtyivät hyvin autossa. He istuivat yleensä takana (turvavöissä) pöydän äärellä ja rakentelivat tuntikausia legoilla tai magnetixeillä Teron ajaessa ja Jaanan lukiessa karttaa (todella vaativaa pitkillä suorilla). Välillä söimme pientä välipalaa vauhdissa, oli kätevää kun jääkaapille pääsi ajon aikana, tätä mahdollisuuttahan meillä ei ollut asuntovaunussa.

Maanteillä näkyi kyllä todella ihmeellisiä versioita asuntovaunuista ja -autoista. Lisäksi oli liikkellä mm. kaikenlaista peräkärryn näköistä, johon oli viritetty isot muovit päälle ja illantullen leirintäalueella niistä kuoritui mitä kummallisempia asumuksia, kuten peräkärryn päälle viritettyjä telttarakennelmia jne. Litistetyt asuntovaunut rullattiin auki leirintäalueilla ja niistä voi tulla myös melkein mitä vain. Pelkkä telttailu on myös suosittua, eivätkä heidän rakennelmansa olekaan mitään pieniä soputelttoja, vaan amerikan mallin mukaan kolmella makuuhuoneella varustettuja lukaaleja omine jääkaappeineen ja grilleineen. Huoneet on tietenkin myös kalustettu, ainakin puhallettavat jättipatjat löytyy, jos ei taitettavat sängyt olleet mukana. Myös koko leikkihuone on pakattu yleensä mukaan, eikä televisioita ja videoitakaan oltu unohdettu. Harva myös pystyy matkailemaan ilman venettä, kanoottia tai polkupyörää. Yleensä tämä kaikki tavaramäärä saadaan tungettua isoihin maastureihin, jos peräkärryä ei ole. Yhden yön takia tätä tuskin kukaan tekee, vaan täällä on tapana ostaa paikka viikonlopuksi tai viikoiksi. Myös vakituisen "mökkipaikan" osto leirintäalueelta on yhtä yleistä kuin keski-Euroopassa.

Leirintäalueita on monen tasoisia ja -laisia. Oppaiden tähtiarvioihin ei kannata luottaa kuten ei Euroopassakaan. Taso on yleensä hyvä ja kaikki tarvittava löytyy. Uuden vuoden yönä erehdyimme Brisbaneen saavuttuamme majoittumaan Monte Carlo -nimiselle alueelle (nimihän kuulosti aika lupaavalta ja sijaintikin oli loistava, miltei keskustassa). Alue oli kuitenkin epämääräisen porukan vakituinen asuinpaikka ja vaihdoimme aika pian maisemaa huomattuamme sen. Viereisessa vaunussa asusti australialaistunut tanskalainen narkkari, jonka vaunuun poliisit tulivat ratsaamaan huumeita (voitteko muuten kuvitella miltä kuulostaa, kun pilvessä oleva tanskalainen puhuu omalla aksentillaan australian murretta?). Muut löytämämme leirintäalueet olivat onneksi ihan kelpoisia ja joillakin viihdyimme todella hyvin. Ohjelmaa riitti monesti leirintäalueen puolesta (varsinkin lasten ohjelmaa oli runsain mitoin tarjolla esim. erilaisia pelituokioita, elokuvia ja esityksiä) ja kaikkialla on kunnon uimapaikat. Leirintäalueilta ulostsekkaantuminen tapahtui täällä yllättävän aikaisin. Lähdössä pitää olla jo klo 10 aamulla, joka ei oikein tahtonut sopia meidän loma-aikatauluihin. (Sama sääntö toimii muuten myös hotellipuolella, kymmeneltä ulos tai he veloittavat seuraavan päivän maksun. Tuli muuten muutaman kerran ikävä Sokoshotelliin).