Hmong kylän lapsia

Mai Saista köröttelimme ilmastoimattomalla paikallisbussilla 5 tuntia Chiang Maihin. Tie oli vuoristoista ja pelkäsimme välillä joutuvamme työntämään bussia. Muuten matka meni varsin rattoisasti ja oli hintansa väärti (2 e/henk.). Chiang Maissa majoituimme vastoin suunnitelmiamme upouuteen hotelliin, joka osoittautui varsinaiseksi löydöksi uima-altainen ja keskeisine sijainteineen. Perempaan ei olisi voinut päästä 9,5 eurolla!

 

Chiang Maikin on varsinainen temppelikaupunki. Jaana kierteli Massimon kanssa aamuisin katselemassa temppeleita, ja niitähän riittää, niitä on nimittäin tässä kaupungissa yli 300. Meidän perheen pojat olivat kuulemma  nähneet jo riittävästi temppeleistä, joten he mielummin nukkuivat aamuisin. (Massimo, are you still there? Maybe you have bought finnish-italish dictionary and try to translate text).

 

Chiang Main ympäristö kuhisee erilaisia vuoristoheimoja. Kaupunki on täynnä matkatoimistoja, jotka järjestävät retkiä eri heimojen kyliin, on lisua, lahua, hmongeja, ahkoja ja kareneita. Mekin otimme tällaisen päivän valmisretken, johon kuului heimovierailujen lisäksi kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Vierailut heimojen kyliin olivat varsin mielenkiintoisia; ensinnäkin monet niistä sijaitsevat hankalien patikkomatkojen päässä korkealla vuorilla ja toiseksi eri heimot pysyttelevät tiukasti erillään toisistaan, joten tavat ja asumukset säilyttävät hyvin omat piirteensä. Toisilla on tolppien päälle rakenettuja taloja, joiden alla kotieläimet kuten siat ja kanat asustelevat, toisilla taas on tyhjän näköisiä majoja, joissa ei luulisi kenenkään asustavan. Elämä onkin yleensä majojen ulkopuolella, keittiöt ja pöydät ovat aina ulkona ja majoissa vain nukutaan. Naimisiinkin saa mennä vain oman heimolaisensa kanssa.

 

Samaisella retkellä kävimme myös norsusafarilla sekä bambulautta-ajelulla villlisti virtaavalla joella. Valitettavasti tuo bambulautalla meno oli niin märkää touhua, ettei siitä ole yhtään kuvaa. Kivaa se kuitenkin oli, meillä oli italia-suomi maaottelu.