Koh Chang - Thaimaan paratiisisaari

Saavuimme tänään kolmen päivän reissulta Koh Changin saarelta. (Sijaitsee läntisessä Thaimaassa, ihan Kamputsean rajan tuntumassa). Matka sinne kesti reilut kolme tuntia täältä Pattayalta minibussilla ja maksoi perheeltämme pari kymppiä. Päälle tuli vielä reilun puolen tunnin lauttamatka. Täällä nuo minibussimatkojen hinnat voivat vaihdella aika reippaastikin, riippuu ihan siitä mistä lipun ostaa. Paluumatkamme, jonka ostimme tuolta saarella olevasta hotellista, maksoi huomattavasti menomatkaa vähemmän, tosin se bussi olikin myyty liian täyteen joten ehkä halvempi hnta johtui siitä. Samoin on taksimatkojen laita, mitä enemän väkeä, sitä halvemmalla voi ajella.

Saari oli kuin suoraan paratiisista. Valkoista hiekkaa, palmuja ja simpukoita rannat täynnä. Olimme etukäteen lueskelleet, että Ko Changilta (kaikki copyt huomaavat tässä vaiheessa, että välillä kirjoitan saaren nimen ko alulla, välillä taas koh, mutta niin täällä tehdään ja meille ei ole vielä selvinnyt kumpi on oikea tapa) löytyisi majoitukseksi vain lähinnä bambumajan tyyppisiä rakennelmia, joista mukavuudet puuttuisivat. No, varustauduimme viidakkoon linkkuveitsin, köysin ja hyttysmyrkyin (saarihan on myös Thaimaan pahinta malaria-aluetta). Majoituimme saaren pääkohteeseen White Sand Beachille ja nimi Mac Bungalows suorastaan jo vivahti viidakolle. Meille esitellään upea, ilmastoitu huone neljälle kaikin mukavuuksin. Lisäksi kolmen kympin hintaan kuuluu huikea uima-allasalue ja loistoaamupala. Turha lienee mainitakaan, että hotelli vielä sijaitsee aivan rannalla (kuva alla), jonne katettin iltaisin päivällispöydät kokkien grillaamien merenherkkujen kera. Kehitys on siis rantautunut jo Ko Changillekin. Ei sentään vielä neonvaloja näkynyt, muttei sekään aika varmasti kaukana ole. Saarella oli kyllä ihmeen hiljaista verrattuna tarjolla olevaan hotellikapasitettiin, meneillään on kai monsuuniaikakauden lowseason ja hinnatkin ovat sen mukaiset.

Nautimme hiljaisista rantakävelyistä koko perheen voimin ja keräsimme todella erikoisia simpukoita useamman kilon verran. Uimme ja söimme mereneläviä, tässä pitää ehkä vielä vähän tarkentaa, että vanhemmat siis söivät mereneläviä, kun taas lapset nauttivat seisovista aamupalapöydästä lähinnä nakkeja ja pannukakkuja sekä illalliseksi ranskalaisia perunoita.

Matkan ehdottomaksi kohokohdaksi nousi elefanttisafari viidakkoon. Saimme ratsastaa tunnin ajan viidakossa norsuilla ja reitti kulki välillä epämääräistä poluntapaista, välillä vaelsimme suoraan puroa pitkin vedessä tallustellen. Korkeuseroista ja kaatuneista puunrungoistakin norsut selvisivät moitteettomasti ja meno oli suht vakaata ja mukavaa. Nautimme täysillä, Miksu sai loppumatkan tasaisemman osuuden istua norsun "otsalla" ja siitäkös Dansku jaksoi olla kateellinen. Retki päättyi norsutilalle, jossa nautimme vielä maittavan välipalan eksoottisine hedelmineen. Oli niin onnistunut retki, että päätimme mennä matkan aikana vielä toisellekin vastaavalle retkelle.