Ruusutarhan kukkaloistoa

Teeplantaasilla

20c ja pipot on tarpeen

Penangin auringosta suunnistimme parin päivän reissulle Cameron Highlandin vuorille. Emme aavistaneetkaan, että n. reilussa 1300 metrissä Malesiassa voisi olla niin viileää. Lämpöasteita oli pari kymmentä ja me kaivoimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla pitkät housut, sukat ja lenkkarit. Jopa pitkähihaiselle oli käyttöä aamuisin, kun olimme nukkuneet kosteanviileässä, lämmittämättömässä gasthousissa. Vesisade viilensi ilmaa entisestään ja seuraavana aamuna Tiinan ja Markuksen tuomat Suomipipotkin pääsivät käyttöön aamun ensimmäiseksi tunniksi (paikallisia se hymyilytti, mutta ei ollut meistä yhtään liioiteltua). Kymmenen aikaan auringonpaiste pakotti meidät pikkuhiljaa kuoriutumaan vaatteistamme, vaikka meistä oli ollut mukavaa pitkästä aikaa pukea päälle muutakin kuin shortseja ja hihattomia paitoja (arvaan, että hymähtelette tässä kohdin, mutta ihminen kai kaipaa aina vaihtelua elämäänsä).

Cameron Highlandissa nautimme suunnattomasti viileän ilman lisäksi sen tarjoamista upeista maisemista. Rinteet ovat pengerrettyjä ja viljeltyjä ja näyttävät ohi ajaessa sekä ylhäältä katsottuna vihreältä sametilta. Alue on Malesian keuhkot sademetsineen ja plantaaseineen. Alueella viljellään pääasiassa teetä (tuottoisien pensaiden lehdet leikataan kolmen viikon välein kolme vuoden ajan), mansikoista saa satoa ympärivuotisesti sekä erilaisia vihanneksia, hedelmiä, ruusuja ym. kukkia tuotetaan runsain mitoin. Myös hunajatarhoja löytyy kiitettävästi kukkatarhojen läheisyydestä. Teimme opastetun kierroksen kuudelle erilaiselle plantaasille, seurasimme heidän tuotantoprosessejaan ja saimme haluetessamme ostaa tilojen tarjoamia herkkuja. Meidän mukaan lähtikin teetä sekä hunajaa, jotka kyllä tulevat tarpeeseen kosteasta ilmastosta saamamme nuhan ja flunssan hoitelemiseksi.

Tänne ihmiset tulevat myös vaeltamaan sademetsien tarjoamille eritasoisille patikkapoluille. Niin mekin olimme kuvitelleet, mutta sateisen ilman säikytteleminä, köhän saaneina kosteannihkeässä gasthousehuoneessa sekä ylimääräisen vaatetuksen pitämisen viehätyksen loputtua,  päätimmekin jatkaa matkaa aiottua nopeammin. Se tässä reppumatkailussa on juuri sitä ihanaa vapautta, milloin tahansa voi jatkaa matkaa minne tahansa, kun paikka ei miellytä. Pakkasimme tavarat pikavauhtia ja hyppäsimme KualaLumpuriin menevään bussiin. Ja ah ihanaa, saavuttuamme perille, vedimme taas tyytyväisinä shortsit jalkaan ja päätimme olla valittelematta  paahtavasta kuumuudesta.