Eiköhän jokaisen miehen saa poikamaiselle tuulelle kun alle laittaa 250 kuutioisen Yamahan mönkijän ja maastoksi Indonesian viidakon?

Ostin retken tavalliseen tapaan pienestä retkiä välittävästä kojusta - tällä kertaan Balilla Sanurin kylässä. Olemme siis kymmenisen kilometriä pommi-iskuistaan kuuluisan Kutan kaupungin itäpuolella. Retken järjestävä yritys ei itse myy retkiä vaan välittäjät 10-20% palkkiota vastaan myivät retken 60 eurolla. Paketti pitää sisällään kuljetuksen hotellilta tunnin ajomatkan päähän mönkijäsafarin aloituspisteeseen, jossa meille tarjotaan tervetuliaislimut ja pidetään infotilaisuus. Minun lisäkseni paikalla on vain venäläinen hääpari, sillä koko saari ammottaa tyhjyyttään turisteista. Ajamme pienen harjoitteluradan saadaksemme tuntumaa ja mikäli on vielä jotain kysyttävää. Mönkijä on nelivetoinen ja ensituntumalla riittävän tehokas yksin ajettaessa.

Lähdemme retkelle oppaan perässä, joka ajaa  moottoripyörällä. Reitti on aluksi melko tasaista kärrytien tasoista väylää paikallisen viidakkokylän takapihojen poikki kanojen ja koirien juostessa kauhun vallassa pois alta. Lapset olivat menossa kouluun ja he vilkuttivat meille innoissaan. Kylän päätyttyä alkoi viidakkopolku, jossa sai sitten vaihtaa jo kolmostakin sisään ja vauhti nousi vilvoittavan lujaksi. Sitten eteen ilmestyi reikä tiessä ja mikäli et ehtinyt väistää niin tuntui että etupyörä jää siihen, mutta nähtävästi nämä pelit on tehty offroad käyttöön eikä se ollut moksiskaan. Pysähduimme välillä ihailemaan maisemia vaikka oikeasti kädet olivat aikamoisen rytyytyksen jälkeen hyvinkin levon tarpeessa.

Mukana oli jyrkkiä laskuja ja nousuja sekä niitä kivoja mutalätköitä, joihin joko ajoi urku auki mahtavan loiskahduksen aikaansaamiseksi tai sitten hiljaa ja kokeillen että uppoaako tämä vehje. Valitettavasti kuljettajan usko loppui paljon ennen Yamahaa ja näinollen kepoisasti mentiin paikasta kuin paikasta. Reitti oli todella monipuolinen ja seuraavaksi maasto muuttuikin tiheän puuston välissä kiemurtelevaksi poluksi. Pidimme taas pienen tauon ja maistoimme käsipelillä jauhettua Balilaista vahvaa kahvia. Kahvia ei suodateta mitenkään vaan se on hyvin hienoa purua mitä lisätään vain veden sekaan ja mikäli ei muista välillä hämmentää on lopussa edessä aikamoinen terveliemi. Vähempikin riittäisi antamaan arvion erittäin vahvasta kahvista :)

Jatkamme matkaa renkaat liukuen alas tultavalla jyrkällä laskulla ja päädymme ajamaan hyvin kapeaa ojan uomaa, missä vettä on parikymmentä senttiä, eli juuri sopivasti ettei tarvitse snorkkelia. Välillä jokin pieni ojaan kaatunut puunrunko saa kyytiä ja välillä kallistelemme seinämiä vasten niin että tuntuu että jokin muu kuin minä pidän tätä mönkijää pystyssä. Valitettavasti ajaminen oli niin täyttä työtä, että vauhdikkaimmista paikoista ei ole saanut otettua kuvaa tai olisi käynyt kalpaten.

Saavumme hieman mutaisina ja nälkäisinä perille, missä meille tarjotaa maittava buffet lounas mahtavan retken päätökseksi. Säästän mustetta ja jätän kertomatta millaisia unia paluumatkalla näin.