Tällä kertaa suunnistamme Brisbanen pohjoispuolelle, jossa levittäytyy Sunshine Coast. Tämäkin rannikkoalue on useamman kymmenen kilometrin pituinen, kuten oli Gold Coastkin. Sunshine Coast tarjoaa enemmän mielenkiintoista nähtävää perheille ja rauhallista menoa kaipaaville, kun taas Cold Coast on enemmän nuorten makuun erilaisine menopaikkoineen.

Vuokrasimme jälleen auton, jolla täällä parhaiten pääsee liikumaan.Tämä maa on hyvää vauhtia tulossa Amerikan perässä, missä on vaikeaa tulla toimeen ilman autoa jos aikoo poistua ydinkeskustan ulkopuolelle. Julkinen liikenne on mitä on ja melkein kaikilta löytyykin jonkinlainen auto; perheelliset suosivat maastureita ja monilta löytyy vielä erikseen "kruisailuautoja". Täällä on helppoa, kun ilmaston puolesta avoautoilla voi ajaa läpi vuoden. Myös polttoaine on edullista, litra maksaa n. 0,7 e. Meillä kävi autonvuokrauksen suhteen hyvä tuuri, kun autoon oltiin tehty pällekkäisbuukkaus ja saimme neljä kokoluokkaa paremman auton samalla rahalla, Mitsubishi Outlanderin.

Lauantain retkikohtemme oli Autralia Zoo, jota kehutaan aussien isommaksi ja kauneimmaksi (?) eläintarhaksi. No, siitä on varmaan monta mielipidettä, Korkeasaari vetää kyllä tälle ihan vertoja. Ainakaan Korkeasaaressa ei ole yritetty tehdä väkisin eläinshowta, jos ei ole mitään eritystä näytettävää. Käärmeshowssa kannettiin nurmikolle pari käärmettä ja kerrottiin niistä faktatietoa ja krokotiilishowssa mies kiipesi erityiselle veden päälle rakennetulle laidalliselle korokkeelle, josta hän uskalsi heittää kuolleen rotan krotkotiilin suuhun. Meistä nämä eivät olleet mitenkään kovin huikeita juttuja, mutta ehkä tämä riittää ausseille...Mutta oli siellä tarhassa mielenkiintoisiakin osioita, esim.sieltä löytyy maailman vanhin kilpikonna Harriet. Hän on 175 vuotta vanha ja jonkin tarinan mukaan hän olisi kuulunut Darwinille (kuka muistaa milloin se Darwin oikein elikään?) ja tuotu Saksasta tänne parempiin ilmastollisiin olosuhteisiin. Osuimme juuri Harrietin ruokintahetkeen ja huomasimme hänen taantuneen jo takaisin lapsen tasolle. Mikä sottapytty sanoivat lapsetkin. Mielenkiintoista oli myös seurata Harrietin nousua jaloilleen; hoitajat hieroivat häntä jaloista ja kuoresta, niin pikkuhiljaa hän nousi "ylös" ihan kuin joku olisi pumpannut ilmaa jalkoihin. Oli aika hassun näköistä.

Mukavia osioita tarhassa oli myös isoissa aitauksessa vapaasti liikkuvat koalat, kengurut ja vompatit. Me pääsimme siis itsekin tänne aitauksiin ja saime syöttää ja silitellä eläimiä. Oli oikein mukavaa, kun osa koalistakin oli hereillä (jos muistatte aiemmasta jutusta, niin hehän nukkuvat keskimäärin 20 tuntia päivässä). Ne sitten osaavat olla hellyttäviä ja verkkaisesti liikkuvia. Ja jotenkin niin avuttomia, kun heillä on mm. kaksi peukaloa ja takavarvas. Lasten mielestä ihastuttavinta oli tietenkin, kun he onnistuivat näkemään, kun koala kakkasi! Tarhassa näimme muitakin erikoisia australian eläimiä kuten cassowareja (löytääkö joku tälle suomennosta, meidän sanakirjamme ei tunne tätä eläintä. Samoin kaipaisimme suomennosta Mongooselle, joita näimme jo aikaisemmin. Laittakaa sähköpostia, jos tiedätte. Sähköpostia saa muuten laittaa vaikka ei tietäisikään, niin tiedämme ainakin jonkun lukeneen tämän jutun), Tasmanian devileitä, dingoja ja lukuisia erilaisia isompia ja pienempiä liskoja. Liskot liikkuivat vapaasti eläintarhassa ja niitä hyppäsi eteen milloin mistäkin puskasta. Varsin mielenkiintoinen päivä.

Sunnuntaina retkeilimme ananasfarmilla, jossa näimme "ananaspeltoja", maistelimme erilaisia ananaksesta valmistettuja tuotteita ja taisipa mukaammekin tarttua pari ananasta ja todella Suomen oloihin tarpeelliset ananasleikkurit. Niillä tehdään ananaksesta kiekkoja. Vierailimme myös inkivääritehtaassa. Se oli tosin hieman edellistä vaatimattomampi paikka, mikä ihmetytti meitä, kun inkivääri on täällä niin suosittu mauste. Täältä aussilasta saa mm. inkivääriolutta. Meidän ainoaksi ostokseksi tästä paikasta jäi tölkkiviini. Autralialaista valkkaria ja punkkua sai siis ostaa 2 dl tölkeissä ja pakkohan tällainen oli ostaa kokeiltavaksi, kun ei oltu ennen nähty.

Sunshine Coastilya löytyy myös lukuisia upeita rantoja. Me nautimme osittan autiosta Coolumin rannasta. Oli ihanaa tehdä pitkiä kävelyretkiä pitkin rantaviivaa ja ihastella taitavia surffareita. Tällä rannalla näkyi myös paljon "kite-surffaajia", joilla on eräänlainen iso leija taivaalla, jonka avulla he ottavat vauhtia ja tasapainoa mennessään laudoilla. Näyttää aika hurjalta ja vaatii taitoa. Ajelimme läpi koko rannikon ja katsastimme muutkin enemmän turisteille suunnatut rannat, joissa oli osittain jopa tungosta, vaikka rantaviivaahan riittää. Iltahämärissä kotiuduimme taas Brisbaneen.