Check-in tiskille päästyämme havaittiin ettei Jaanan viisumi (ja sitä kautta poikienkin viisumit)Australiaan olleetkaan kunnossa. Viisumi kyllä oli näennäsesti liimattuna passiin, mutta sitä ei oltu kirjattu mihinkään järjestelmään. Onneksi he kuitenkin saivat tarkistettua asian jostain keskiyölläkin (ausseissa kello on useamman tunnin edellä) ja me pääsimme ikuisuuden jälkeen tiskiltä muiden joukkoon odottamaan.

Balilta poistuttaessa lentäen jokaisen täytyy maksaa lentokentällä "lentokentän palveluvero",  10 dollaria/henkilö ja aioastaan käteinen käy (tästä oli isoja lappuja kaikkialla). No me emme olleet kuulleetkaan moisesta ja olimme tuhlanneet ylimääräisesnä päivänä Balilla vimeiset käteiset dollarimme, joten eihän meillä ollut tietenkään 40 dollaria rahaa. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, kunnes älysimme kysyä, että eikö luottokortti kuitenkin nyt kävisi? Of course, no problem.

Aamulla saavuttuamme Sydneyhin reippaasti myöhässä aikataulusta, emme ehtineet jatkolennolle Melbourneen. Koneita kuitenkin kulkee tunnin välein, joten he änkesivät meidät seuraavaan mahdolliseen koneeseen (olimme jo aika kärttyisiä tässä vaiheessa) ja kenties pari kesälomalle lähtijää pääsi lomallensa tuntia myöhemmin. Oli lauantaiaamu ja täällä oli edellisenä päivänä päättynyt koulujen lukuvuosi ja kesälomat alkaneet. Vähän niinkuin meidän juhannusaika. Ilmakin oli samanlainen kuin Suomessa vastaavaan aikaan; valoisa ja viileä. Lämpöasteita oli parikymmentä ja meitä paleli, kun elimistömme oli tottunut jo tropiikin lämpöön. Vedimme päälle kaikki paksuimmat vaatteemme, pitkät housut, verkkaritakit, sukat ja lenkkarit. Paikalliset kulkivat shortsit jalassa ja katsoivat meitä oudosti. Ihmiset täällä on myös todella valkoihoisia, ihan sairaan valkoisia, ja me kun olimme aina kuvitelleet aussien olevan ruskettuneita, hoikkia ja terveen näköisiä. Ihmiset näyttävät siis myös lihavilta aasialaisten jälkeen, ja ovatkin sitä, amerikkalainen mässäilykulttuuri on vallalla täälläkin.