Jaana retkeili yhdenpäivän valmisretkellä Brisbanen edustalla sijaitsevalle Moreton Islandin hiekkasaarella. Saari on maailman toiseksi suurin hiekkasaari Fraser Islandin jälkeen, jonne myöskin aiomme matkailla lähiaikoina, kun sekin sijaitsee näillä nurkilla.

Saarelle mentiin pari tuntia kestävällä autolautalla. Rannassa meitä oli vastassa jyhkeät neliveto maasturit, joilla lähdimme liikkeelle saarta kiertelemään. Ajovauhti oli melkoista menoa, kun upottavilla hiekkateillä ei ole juuri varaa pysähdellä auton uppoamisvaaran vuoksi. Me, auton takaosassa olevat matkustajat (istuimme pitkittäisillä penkeillä vastakkain) heittelehdimme kuoppaisilla "teillä" sinne tänne ja välillä saimme hyvät naurut kun joku tipahti penkiltä.

Vauhdikkaasta menosta huolimatta, automme upposi kertaalleen kunnolla hiekkaan, ja pääsimme sitä sitten porukalla työntämään. Onneksi tulivat viereisestä autosta apuun ja aikamme työnnettyämme, tai aikamme työnnettyään, minä olin nimittäin näppärästi siirtynyt penkalle ottamaan valokuvia, auto alkoi nousta hiekasta. Kaikki olivat järkyttävän hiekkaisia, kun renkaiden alla oleva hiekka lensi suoraan työntäjien päälle. Ja lisää hiekkaa oli vielä tiedossa...

Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme oli hiekkaerämaa. Laskimme siellä "hiekkalaudoilla" (= vanerilevyt, joihin voitelimme vahaa, jotta luistaisivat paremmin), alas pitkin hiekkadyynejä. Asetuimme laudoille vatsalleen, taivutimme levyn etuosaa suojaamaan kasvojamme ja sitten vain rinnettä alas. Vauhti saattaa kiihtyä kuulemma 65 km/h, mutta minä olin ainakin niin pyörryksissä alas tullessa, ettei ole aavistustakaan, minkamoista vauhtia mahdoimme mennä. Minä laskin ensimmäisellä kerralla kaiken lisäksi autiomaan ainoaa pusikkoon! Sen verran hullu sitä kuitenkin pitää olla, että pari lisälaskua oli ihan pakko tehdä.

Matka jatkui vain yhä heikkaisemmaksi muuttuneella maasturillamme kohti Blue Lagoonia. Se oli ihana turkoosinvärinen makeanveden lammikko hiekkaerämaan keskellä. Ei olisi voinut tuntua ihanammalta pulahtaa siihen kaiken hiekassa rypemisen jälkeen. Sametinpehmeä hiekkapohja hiveli varpaita ja vesi oli kuultavan kirkasta. Uimisen ja kevyen kenttälounaan jälkeen matkamme jatkui halki upeiden autiorantojen kohti saaren pohjoisosaa. Ajoimme aivan rantaviivaa pitkin kilometri tolkulla eikä mikään häirinnyt rauhaamme, oli vain silmiä hivelevän kirkas meri ja hiljaisuus.Oikeaa unelmaa.

Viimeisenä kohteenamme oli North Point, jossa hyvällä tuurilla sesongista riippuen, saattaa nähdä delfiineitä, kilpikonnia ja jopa valaita. Me näimme kuitenkin tällä kertaa vain valtavia aaltoja, jotka löivät vasten rantakallioita ja ihastelimme hienonhienoja rantoja.

Illan tullen palailimme parin kuivalla maalla olevan laivanhylyn kautta lautalle ja kotiin (kuva ylälaidassa). Onnistunut retkipäivä uuvutti matkailijan niin, että seuraavaa yönä uni maistui. Ja matkailija uneksi kävelyistä saaren hienon hienoilla hiekkarannoilla...