Kuusi tuntia päivässä englantia? Kyllä vain. Kielioppia, luetunymmärtämistä, ääntämisharjoituksia, kuuntelua ja keskustelua. Yeah!. Käymme Teron kanssa kielikoulua Brisbanessa 10 viikon ajan. Takana on nyt kolme viikkoa ja opiskelu maistuu. Kyllä se opiskeleminen näin aikuisiällä on ihan erilaista, sitä osaa ottaa opiskelusta kaiken hyödyn irti ihan eri tavalla kuin kouluaikaan. Jopa koululäksyt tuntuvat mukavilta ja tarpeellisilta. Jaana on myös käynyt kaikilla ylimääräisillä kielioppi- ja keskustelutunneilla. Me olemme kumpikin eri ryhmässä, jotta tulisi puhuttua vain englantia. Terolla on pieni kiinteä oppiryhmä, mutta Jaana joutui vaihtamaan ryhmää, kun hänet sijoitettiin ensin ihan vääräntasoiseen ryhmään. Mutta nyt opiskelu taas maistuu hyvässä ryhmässä hyvien opettajien johdolla. Tero suorittaa englanin kielen sertifikaatin, mikä tietää rankkaa koejaksoa kurssin lopuksi. Jaana puolestaan opiskelee kieltä tehointensiivikurssilla.

Valtaosa opiskelijoista tulee Koreasta. Heitä on joka ryhmässä enemmän ja vähemmän. Myös muualta idästä tullaan tänne, kuten Japanista, Taiwanilta ja Hong Kongista sekä Latinalaisesta Amerikasta kuten Brasiliasta, Kolumbista ja Chilestä, värikästä ja äänekästä porukkaa. Eurooppalaiset ovat ilmiselvä vähemmistö. Meidän lisäksi (olemme koulun ensimmäiset suomalaset oppilaat, vaikka opettajani yritti väittää, että kyllä hänellä on kerran ollut suomalainen poika ryhmässään, Hugo nimeltään. Aikansa muisteltuaan poika osoittautui kuitenkin norjalaiseksi) täällä on vain pari ruotsalaista, muutama saksalainen, pari italiaanoa ja sekä yksi belgialainen ja muutama sveitsiläinen. Ai niin, viime viikolla tuli kaksi hemaisevaa venäläistypykkää ja johan tuli latinopoikiinkin vauhtia. Kirjavaa siis on.

Tuo kulttuurien sekamelska on kuitenkin paras osa koulua. Joka päivä opimme lukuisia uusi tapoja eri maista ja jotkut ovat alkaneet tuntua ihan omilta. Esim. syödessämme usein yhdessä eväitä ruokatunnilla korealaisten kanssa, emme aina tiedä mitä ruokaa sinä päivänä saamme. Heillä nimittäin on tapana sosialisoida kaikki pöytään tulevat ruoat yhteiseksi. He hörppivät meidän juomapulloista ja pitävät meidän nuudelikeittoja ihan ominaan. Vastaavasti kun ehdin yhtenä päivänä ihastella yhden pojan itsetehtyä pizzaa, työsi hän jo sitä suuhuni ennenkuin ehdin päättämään lauseen.

Myös muihin hauskoihin tapoihin olemme törmänneet; kuten Teron pyytäessä kirjoittamaan kaikkia kurssikavereitaan sähköpostisoitteensa paperille (hän lähetti oheisen kuvan myös kurssikavereilleen), niin ojentaessaan punaisen tussin korealaiselle Teik Juulle (kutsumme häntä muuten tänk juuksi, joka on huomattavasti helpompi muistaa) ei hän olisi millään suostunut kirjoittamaan sillä nimeään paperille, Koreassa nimittäin punaisella tussilla nimen kirjoittaminen tarkoittaa, että toivoo kuolemaa ko. henkilölle.

Opiskelutyylitkin vaihtelevat kulttuureittain. Kaikilla korelaisilla on hienot pienoistietokonesanakirjat tunneilla. Niitä he siten näpyttelevät koko ajan ja kuuntelevat siitä kuinka sanat lausutaan. He ovat suunnattomasti ihmetelleet miten meillä "nokialandiasta" tulleilla on vielä vanhanaikaiset sanakirjat. Aika käteviä nuo pienoistietoneet kyllä ovatkin ja todella tarpeen; käytämme niitä jatkuvasti heidän kanssaan keskustellessamme, heillä kun ei kieli meinaan millään kääntyä ääntämään englannin kieltä. Japanilaiset ääntävät jo huomattavasti paremmin, johon varmasti osittain on syynä heidän kulttuurinsa, jossa ei ole tilaa epäonnistumisille. Esim. heidän vastatessaan väärin oppitunnilla (jota me kaikki siis teemme jatkuvasti), he sopertelevat epätoivoissaan anteeksipyyntöjään ja hyvä etteivät kaiva harakiriveitsiään esiin.

Perjantaisin meillä on koko koulun yhteiset iltapäivän klubitunnit. Kaikki kirjoittavat etukäteen listoihin mihin tarjolla olevista klubeista haluaa osallistua. Tarjolla on mm. urheilua, elokuvia, peli -sekä keskusteluryhmä, kirjastotunti, tietokoneryhmä jne. Jaana osallistui viime perjantaina peli- sekä keskusteluryhmään, jossa pelattiin Junior Pictionarya (lautapeliä, jossa edetään piirtämällä ja arvaamalla englantilaisia sanoja annetuista korteista). Peli kirvoitti monet naurut yli kulttuurirajojen ja opettaja joutui oikein hätistelemään meidät kotiin pelin päätyttyä. Teron urheiluklubi puolestaan pelasi jalkapalloa helteessä; muut kansallisuudet vastaan brasilialaiset.

Bileittämäänkin täällä täällä pääsee ihan niin monena iltana kun jaksaa. Koulumme ympäristö on täynnä pubeja ja sinne aika monet suuntaavatkin koulun jälkeen. Suosittua on myös ostaa omat eväät BottleShopista, makkaraa Colesilta ja suunnistaa puistojen BQQ alueille. Meille ovat toistaiseksi riittäneet yhdet koko perheelle suunnatut syntyäpäiväjuhat puistossa, illat kuluvat muutenkin niin nopeasti kotiläksyjä tehden ja perhe-eämästä nauttien.