Extreme matkalla Carnsissa

Saavuimme Cairnsiin sunnuntaina aamupäivällä. Matkalla kentältä hotelliin, taksikuljettaja kertoi, että seuraavaksi yöksi tänne odotetaan syklonia eli pyörremyrskyä. Hän oli sitä mieltä ettei tänne pitäisi lennättää tällaisina aikoina ollenkaan turisteja. No, siinä hän olikin oikeassa, meidän jälkeemme ei nimittäin montaa konetta kentälle enää päästetty laskeutumaan ennenkuin se suljettiin kokonaan.
Me ajelimme kohti Holloways Beachia, josta olimme vanhan tutun asiaroom.comin kautta varanneet huoneistohotellin ennakkoon. Tällä kertaa meitä onnisti ja saimme todella ison ja mukavan huoneiston käyttöömme. Meillä on myös oma keittiö sekä pesukone kuivausrumpuineen käytettävissä. Tämä hotelli on oikeastaan lomaosakehotelli, mutta he vuokraavat täältä myös muille lomailijoille vapaana olevia huoneistoja kohtuuhinnoin.
Kirjauduttuamme sisään vastaanotossa saimme heti tarkemmat ohjeet pyörremyrskyä varten; nostimme parvekekalusteet sisään huoneistoon, kävimme hankkimassa lähikaupasta purkkiruokaa sekä vettä parin päivän tarpeiksi ja asettelimme kynttilät ja taskulamput valmiiksi helposti löydettäviin paikkoihin. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni ja kävelimme ihastelemassa kauniita rantoja ja kuvaamassa, kuten niin monet muutkin. Paikalliset kertoivat, että myrsky tulee mereltä ja saattaa viedä osan rannan hiekkaa mennessään sekä tulvia kylän kaduille. Meidän hotellimmehan oli ihan meren välittömäsä läheisyydessä, joten meteli ainakin tulisi olemaan valtaisa.
Puoleenyöhön saakka oli ihan tyyntä, kunnes tuuli alkoi pikkuhiljaa kovenemaan. Jaana oli jo untenmailla poikien kanssa, mutta Tero seurasi tilannetta vielä muutaman tunnin. Jaana puolestaan heräsi neljän aikoihin (jolloin myrskykeskuksen oli arvoitu saavuttavan rannikon, todellisuudessa se tapahtui vasta seitsämän aikaan aamulla) kun tuuli paukutti rullaverhoja ikkunaa vasten melkoisella voimakkuudella. Ja siitä se tuuli sitten vain yltyi ja piiskasi kauniin hotellimme puutarhan matalaksi, kaatoi puita ja heitteli uima-altaan täyteen kaikenlaista töhkää.
Larry puhaltaa hotellimme pihalla
Myrsky vei rannalta 30 centtiä hiekkaa mennessään, mutta meillä se ei onneksi aiheuttanut minkaanlaista tulvaa. Meiltä katkesi sähköt, jotka saimme takaisin vasta parin päivän päästä. Jääkaapissa pysyi kylmä päivän ajan, jonka jälkeen jouduimme heittelemään kaikki loput tuoreruoat roskiin ja siirtymään purkkiruokiin. Onneksi tonnikala paahtoleivän välissä on muutenkin suosittua meillä. Eksottisempaa oli syödä sitä kynttilänvalossa. Muutenkin hotellialue näytti iltaisin tunnelmalliselta, kun kaikilla parvekkeilta loisti kynttilänvalo. Sisällä huoneistossa oli melkoisen kuumaa, kun ilmastoinnit ei toiminut ja kynttilät vielä lämmitti huoneistoa (ilma on n. +30). Me olimme onneksi ladanneet kaukoviisaasti kannettavan tietokoneen akut täyteen ja viihdyimme hyvin illan Harry Potter -elokuvan parissa. Pojat varmasti muistavat tämän ikuisesti, kun ympäröivä pimeys teki katsomisesta vieläkin elämyksellisemmän.
Huoneemme OLI kivasti varjossa
Me olimme onnekkaita, pahin myrskykeskus oli n. 100 kilometriä meiltä etelään, Innisfailin kaupungissa. Siellä myrsky repi kattoja hajalle, kaatoi seiniä ja puita sekä aiheutti miljoonien vahingot. Vesi tulvi kaduille ja sähköt olivat poikki. Onneksi mitään suuria ihmisvahinkoja ei tapahtunut. Lehdet kirjoittivat että sykloni Harry oli pahin sitten viime vuosisadan alun. Seuraavan päivän lehdet myytiin kaupoista hetkessä loppuun. Onneksi kuitenkin keskiviikkona tiistain lehdestä ottettiin suuren kysynnän vuoksi uusintapainos, joten mekin saimme sitten omamme ja pääsimme seuraamaan tarkemmin mitä oli tapahtunut. Mehän emme päässeet näkemään mitään televisiosta, kun sähköt olivat poikki, samoin puhelimet eivät toimineet. Ainoastaan meidän Soneran liittymän kautta pääsimme lähettämään teille viestit, että olemme kunnossa.
Rannaltamme lähti myrskyn mukaan n. 30 cm hiekkaa