Kaupungin pääsaari, Manhattan on paljon suurempi kuin olimme ikinä kuvitelleetkaan. Emme olleet aikaisemmin tajunneet, että rahamaailman Wall Street alue on vain pieni siivu saaren eteläosassa, Central Park vain osa saaren keskiosaa tai, että Harlem sijaitseen ylipäätänsä ollenkaan samaisella saarella. Ja mikä valtava määrä ihmisiä tälle alueelle onkaan ahtaunut. Vuosikin olisi lyhyt aika tutustua tähän kaikkeen tarjolla olevaan.

Aloitamme kierroksen kuten kunnon turistin kuuluukin; vapaudenpatsas, WTC:n montut (ne entiset kaksoistornit, jotka tuhoutuivat 11.9.2001), Wall Street ja Chinatown ensimmäisenä päivänä. Ajamme metrolla saaren eteläkärkeen, vaikka se vähän mietityttääkin, tänään on nimittäin oranssi hälytystila, terroristit ovat uhanneet räjäytellä maanalaisissa ja tunneleissa jonkin iskun vuosipäivän kunniaksi. Kaikkialla vilisee poliiseja, onneksi mitään epätavallista ei kuitenkaan tapahdu.

Seuraavana päivänä olemme liikkeellä autolla. Päätimme kokeilla onko "New Yorkissa on yhtä vaikeaa ajaa, kuin maalaisten Helsingissä" -sananlaskussa mitään perää. Eipä ollut. Kadut ovat loogisesti numerojärjestyksessä ja joka toinen katu on yksisuuntainen toiseen suuntaan. Helppoa.

 Sunnuntaina ei ollut pahempia ruuhkiakaan ja parkkeeraus miltei kaikkialle oli ilmaista. Ajelimme Harlemissa (mustien asuttamalla alueella) sekä El Barriossa (karibian saarelaisten asutusalue) ja saimme taas karistettua muutamat väärät mielikuvat mielestämme. Harlemhan oli ihan söpö, siisti lähiö heti Central Parkin takana, vaikka olimme odottaneet elokuvien perusteella nuhjuista, rähjäistä ja levotonta aluetta. Tänä päivänä puhutaankin, että tuo El Barrio olisi ongelmallisempi, mutta meidän mielestämme sielläkin vaikutti rauhalliselta; nuoret pelasivat katukorista ja vanhemmat retkeilivät siltarampin alla korttia pelaten.

Central Parkissakin ehdimme viettää muutaman tuntisen seuraten newyorkilaisten sunnuntain vapaa-ajan viettoa. Puisto oli valtaisa alue, yli 200 hehtaaria, sellä oli lampia, joissa sai soudella, isoja ruohokenttiiä, joissa harratelijaporukat pelasivat pesistä ja lukuisia lasten leikkialueita, kahviloita jne. Puistossa on kuvattu myös monia elokuvia kuten Kramer vastaan Kramer, Ghostbusters ja Kun Harry tapasi Sallyn. Noista elokuvista muuten sen verran, että täällä järjestetään ympäri kaupunkia erilaisia kiertoajeluita elokuvien kuvauspakoille. Kaikista suosituimmat ovat Sopranoksen sekä Sinkkuelämää -kierrokset. Jaanan olisi tehnyt mieli mennä jälkimmäiselle kierrokselle, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt.

Seuraavana päivänä kuljimme taas julkisilla liikennevälineillä. Ensimmäisenä vuorossa on CNN:llä vierailu. CNN on televisio kanava, joka lähettää ohjelmaa 24 h, lähinnä uutislähetyksiä. Tätä kanavaa me seuraamme Suomessakin. Samaisena aamuna Manhattanilla oli juuri tapahtunut kaasuräjähdys, joka romahdutti kokonaisen kerrostalon ja se oli tämä päivän pääuutinen kanavalla. Liekö tätä edes uutisoitu Suomessa?

TV-talosta jatkamme Rockenfeller Centerin kautta Empire State Buildingille, tällä hetkellä New Yorkin korkeimpaan pilvenpiirtäjään. Pääsemme tarkkailemaan maisemia 86. kerroksesta ja korkeanpaikan kammoista Jaanaa pelottaa. Tero kuitenkin näpsii pelottomasti kuvia turvakaiteiden välistä. Näkymät ovat kieltämättä upeat ja Manhattanin mittasuhteista saa taas paljon paremman käsityksen. Tässä rakennuksessa järjestetään kuulemma juoksukilpailuja portaita pitkin ylös huipulle. Mahtaa se vaatia melkoista kuntoa huipulle 108. kerrokseen juostessa.

Shoppailuakin ehdimme täällä harrastaa. Varsinkin lelukaupat tuli koluttua hyvin, täkäläinen Toys R Us on hieman eri luokkaa kuin aiemmin kokemamme; lelutavaratalo kolmessa kerroksessa, jossa on maailmapyörä sisällä, täysimittainen Dinosaurus "viihdyttämässä" perheen pienimpiä sekä legojen rakentelupisteet ja barbimaailmat. Meidän poikia (x3) ei meinannut saada ulos täältä, onneksi talo meni sentään yöksi kiinni. Korvaukseksi jouduimme tosin ostamaan Lingon Logseja ja pesäpallo tavikkeet.

FAO Schwarz -lelutavaratalossakin ehdimme piipahtaa, mutta se ei meidän mielestämme ollut niin ylellinen kuin se antoi ymmärtää. Sinne kuulemma jonotetaan sisään suurimman sesongin, joulun aikaan. Myöskään maailman suurimmaksi tavarataloksi itseään mainostava Macy´s ei vaikuttanut kotoista Stockmannia kummoisemmalta. Yleinen hintataso täällä ei yllättäen olekaan niin korkea, kuin olimme odottaneet. Meillä oli varaa hotelliin, syödä, käydä haluamissamme nähtävyyksissä ja ostaa pieniä matkamuistoja. Ilmeisesti keskinäinen kilpailu pitää hinnat kohtuullisina. Mielenkiintoisia kauppoja täällä puolestaan olisi niin paljon, että me ehdimme vai raapaista vähän pintaa. Tänne on ehkä päästävä toistekin.